9.3.2010

Fantasioita

...





Tuulikaappimme seinässä on tauluna muisto lapsuudesta. Venäläisen suklaarasian ihmeellinen fantasiakansi kultaisia omenoita kasvavine puineen, siroinen ratsuineen ja suloisine satumaisine ihmishahmoineen.

On aika merkillistä että rasia on enää tallella ja ehjänä. Ettei se eromyrskyissä ja monituisissa muutoissa kadonnut. Se on ollut niin siunattu ja suojeluksessa, ettei siihen iskeneet edes Homeisen talon rihmastotkaan pitkine myrkyllisine sormineen. Rasia on pieni ihme.

Lapseni muistavat tuon rasian olleen olemassa aina. Välillä se oli Nunnukankin aarteena, mutta tyttö antoi sen jossain vaiheessa takaisin, koska sillä ei ollut hänelle samanlaista tunnearvoa kuin minulle.

Kun täällä asunnossa otin rasian esiin muuttolaatikosta, se oli täynnä kullanväriseksi maalattuja kuivattuja tammenlehtiä. Siirsin lehdet muualle askartelutarvikkeisiin ja mallailin laatikkoa monelle eri seinälle. Taulu siitä oli selkeästi tulossa.

Minulle rasiasta tulvii yhä mieleen makumuisto kookkaista tummista venäläisistä suklaakonvehdeista ja sielun sisimmässä alkaa soida hiljaa Kalinka...

Muistan rasiaa katsomalla lapsuuden leikit Pikkusiskon kanssa kun pukeuduimme kaikkiin mahdollisiin liehuviin hameisiin, huiveihin ja rihkamahelyihin ja leijuimme tanssien lapsuudenkodin yläkerrassa tai kesällä puutarhassa omenapuiden alla, kuin seitsemän hunnun rinsessat
ja Pikkuveli oli paashipoika tai rinssi... =)





....

12 kommenttia:

  1. Muistot on kivoja, piipahtaa joskus lapsuudessa. Omat lapseni siivovat niin tarkkaan, että jääköhän heille mitään..

    VastaaPoista
  2. P.S.
    Nätti kuva. Jouluna näin ihan tuollaisen elävän Josef, Maria ratsastaa aasilla, joulunäytelmä ulkona, kuviakin näytin.

    VastaaPoista
  3. Hienoa että jokin niin tunnearvokas on säilynyt! Kaunis kuva onkin. Venäläisten jutuissa on jotain käsittämätöntä hohtoa.

    VastaaPoista
  4. Tuohan on jo melkoinen aarre. Hienoa, että olette pitäneet sitä arvossa ja tallessa!

    VastaaPoista
  5. Hieno juttu, että on pysynyt tallella näinkin kauan.
    Siittä tulee kyllä hieno taulu!

    VastaaPoista
  6. Minullekin tuli kuvasta mieleen lapsuuden sadut ja animaatiot. Hienoa aarre!

    VastaaPoista
  7. Ihana! Ehdottomasti kehyksiin :)

    VastaaPoista
  8. Tosi kaunis kuva...
    Ihana nainen, prinssi ja hevonen...
    ja elämänpuu keskellä..

    minäkinlainasin lapsena äitini ihania mustia korkokenkiä, enkä ymmärtänyt, miksi äiti oli vihainen, kun kävelin niiden kanssa jalat klekalleen..pukeuduin hänen vaatteisiinsa...
    mun omat tytöt eivät vastaavasti harrastaneet pukeutumisleikkejä??

    VastaaPoista
  9. Kiitos

    Hannele
    Thilda
    Anskukka
    Harakka-pieni
    Susanna
    Omenaminttu
    ja
    Hanne



    Jotenkin tuosta kuvasta henkii jonkinlainen retrotyyli? =)

    Retrosta tulee mieleen todellakin kömpelöt pala-animaatiot,
    niin kuin vaikkapa Kössikenguru. Nyt kun kurkistaa Kössi-animaatiota,
    se vaikuttaa melkeinpä pelottavalta. =)


    Muistattehan iki-ihanan Myyrän:
    http://www.youtube.com/watch?v=4FCjeadXcR4

    Tai suloisenkiltin Nalle Luppakorvan:
    http://www.youtube.com/watch?v=me6DPNuGjsQ


    Miun tytär kyllä peri pukeutumisleikit ihan selkeästi. =)
    Aina kun meille tuli hänen ystäviään, he alkoivat pukeutua ihmeellisiin vaatetuksiin joita tytär
    keräsi roolileikkivaatteiksi jo ihan pikkutytöstä. =)

    VastaaPoista
  10. Myyrä on minun ehdoton suosikkini - vieläkin! Työhuoneessani ON itseasiassa tämä Myyrä pehmolelun/käsinukkena. Valoittava persoona :)

    VastaaPoista
  11. Muistaminen onkin mukavaa :) Ja suklaati herkkua :)

    VastaaPoista
  12. Susanna & Isopeikko =)

    Myyrä on aina kiltti. Vähän erakko mutta ystävällinen. =)


    Ja suklaa...
    Hmmmmm.... =)

    *lähtee etsimään päiväannostaan*

    VastaaPoista


♥ Kiitos kommentista! ♥