Evolla retkellä

Olimme Helatorstaina Evolla retkeilemässä kameroiden ja aamupalan kanssa. 

Meilläpäin koivut ja muut lehtipuut ovat jo vahvasti hiirenkorvilla mutta täällä paikka paikoin lehtipuut olivat vielä silmuilla...

Mutta leppä oli jo päättänyt ottaa varaslähdön ja aloittaa uuden kevään. 

Komea siirtolohkare lojui tien reunalla.

Se on takuulla vielä niillä sijoillaan jonne jääkausi sen aikoinaan jätti. 

Aikamme käveltyämme tulimme lammen rannalle, jossa oli Sorsakolun laavu, jolta lähtevät kyselivät haluammeko tulla nuotiolle, vai samuttaisivatko he tulen. Meillä ei ollut mitään paisteltavaa joten kieltäydyimme mutta eihän laavulle oikeastaan nyt edes kannata mennä koska korona... mutta kiitos ystävällisyydestänne teille, te tuntemattomat. 

Me söimme omat eväsleipämme tuulessa, istuen kivillä ja joimme kahvimme katsellen keväistä luontoa. 

Ulkona kaikki maistuu paremmalle. 

Sielläpäin mustikat eivät ole onneksi paleltuneet niin kuin etelämmässä niillä alueilla, joilla ei ollut lumipeitettä talvella varpukerroksen päällä. 

Saimme esikois Jakenkin,
- joka asustaa nykyään ei niin kovin kaukana Evolta,
sinne kävelemään kanssamme.

 Jake, joka on käynyt Evolla monesti, käytti meihin eräoppaan taitojaan ja näytti mm tämän hiidenkirnun meille...

...samoin hän tiesi mistä puusta löytyy tämä hauen leukaluu... 

- Hani pohti, miten ihmeessä tuollaisesta joku on eräässä tarussa tehnyt kanteleen... =) 

Oli kiva päivä. 

Sitruunaperhosia lenteli kovassa tuulessa sinne tänne, 

samoin kangasperhosia...

Iltapäivällä väkeä alkoi olla jo liian paljon, joten me lähdimme ajelemaan kotiinpäin ja Jake lähti pohjoisemmille vaellusalueille. 

 

Arkitodellisuus iski vastaan kotimatkalla kun 

autoletka oli pysähdyksissä ja eteni pätkän kerrallaan, kunnes tuli risteys josta pääsimme ruuhkaa karkuun. 

Tuossa letkassa ajellessa huomasin kookkaan sääksen kaartelevan korkealla ja ihmettelevän ihmisten menoa... 

 

Matkanvarren voikukkia... 

Ne ovat kauniita ja mukavia, 

- jonkun muun nurmikolla  kasvaessaan. =D

Tuusulaan saakka ajeltuamme halusin kuvata näitä suloisia valkovuokkoja jotka peittävät isot alueet ihan tien varrella. Samalla huomasin tuomienkin olevan jo kukassa. 

 Onneksi kukaan ei ole tallannut kukkia.