Hae tästä blogista

16.6.2020

Reissulla













  
Laivamatka pelotti etukäteen, mutta siellä ei ollut hirveän täyttä ja istuimia oli järjestetty niin, että saimme istuskella sekä mennessä että tullessa ihan kahdestaan koko looshissa.
Varmasti tilanne muuttui heti viime maanantaina 15.6. entiselleen... 

Paikalliset tuntuivat kyllä elävän ihan normaalisti, vaikka pandemiasta muistutetaan jopa katumainoksin.


 Kuvissa ensimmäisen illan   auringonlaskua Pärnussa, jossa hotellimme sattui sijaitsemaan sattumalta.

- Nuo veneet olivat iltaruskon tiellä!  




Sen kaupungin komeita, ihania hevoskastanjoita. 


Mittasuhteiden vuoksi kuvasin nuo rakennuksetkin hevoskastanjoiden lisäksi. Ne olivatkin aika kauniita vanhoja taloja.






Ajelimme Pärnusta länteenpäin kaikenlaisia pikkuisiakin teitä pitkin kohti Itämerta... 




Teiden varsilla kasvoi mm tällaista herkkää sinistä kasvia... 





Ihania kookkaita arovuokkoja kasvoi rannikolla villinä siellä täällä.



Arovuokon kukka on samankokoinen kuin kruunuvuokon, jota itse kutsun vaan anemoniaksi, ja joita usein kasvattelin entisen kodin kesäkukkina. 





Tätä pensasta en tunnistanut mutta tykkäsin. 



 En ala hifistelemään nimeämisillä, ja siksi tämäkin on vaan komea sudenkorento.
Niitä tuntui olevan ilmassa hirmusti, samoin kuin jättimäisiä paarmojakin. 
Paarmat tosin eivät tykänneet hyttys- ja punkkikarkotteesta, jota olimme itseemme suihkuttaneet, joten jäin kerrankin rauhaan kaikilta verenimijöiltä. Huh!

Yleensä ne syövät juuri minut, koska olen veriryhmältäni 0+! 


Tässä olemme Itämeren rannan ihanassa tuulessa, joka mukavasti helpotti oloa. 
Muutenhan olikin todella helteistä. 

Hotellissamme ei ollut ikävä kyllä ilmastointia, joten siellä oleskelu tuntui siltä kuin olisimme olleet saunassa... 





 Kiitos siis, merituuli!




Ihanasti tienvarsilla kasvaa myös valkoisia akileijoja! =) 

Hani ihan pysäytti auton kun ihmettelin mitä ne valkoiset ohi vilahtavat pallot olivat...



 ...akileijojahan ne!









Muuan ihana lato... 










 Haikaroilla oli jo isoja poikasia.

Tämä yksilö on kuitenkin jompikumpi emoista. 

Haikaroita käyskenteli teiden vierilläkin etsimässä myyriä ja hiiriä, mutta sellaisissa paikoissa joihin ei voinut autolla pysähtyä.




Ja takaisin Pärnuun, jonka  kaupunkikuvassa on ihanasti suurten puiden reunustamia kävelykatuja... 






Keskustan puistossa kasvoi ulpukoita joen poukamassa. 



 Tallinnan portti (1675–1686) on ainoa säilynyt 1600-luvun suojavallin portti Baltian maissa.
Portin vieressä on ainoa säilynyt pätkä koko kaupunkia ympäröineestä vallihaudasta, josta on vesiyhteys Pärnujokeen. (Wikipedia)


 Tallinnanportin Pärnun vaakuna.



Portin sisällä on huoneita. 












Näimmepä variksenpojan ja sen emon kohtaamisenkin. 
Emo houkutteli poikasen puusta tuonne talon katolle ja kun poikanen lennähti sinne, se sai palkkioksi ruokaa. 









 Tämä yksinäinen lokki on kuvattu hotellihuoneen ikkunasta. 

Piti nukkua ikkuna auki koska oli NIIN kuuma... 

-Jossain vaiheessa lokkien vuoksi se sama ikkuna piti sulkea...






Keskustan puiston suihkulähteessä näkyi hetken sateenkaari... 


Ylhäällä rinteessä, suihkulähteen takana istuu hopeinen mies.
Hän on Olev Siinmaa(1881-1948),  paikallinen arkkitehti, jonka rakennukset yhä ovat olennainen osa Pärnua. 





Vallihaudan kävelysilta oli valloitettu rakkauslukoin... 














Kaupunginpuiston atsaleoja ja rhododendroja, kansan suussa alppiruusuja... 
Wikipediasta kurkittua: (Rhododendron) on suku kanervakasvien (Ericaceae) heimossa. Suku on lajimäärältään suuri ja laajalle levinnyt. Lajeja tunnetaan 600–1000. Suvun nimi tulee kreikan kielen sanoista rhodos, ruusu ja dendron, puu.
Alppiruusut eivät ole nimestään huolimatta mitään sukua ruusukasveille. Kesävihantia alppiruusuja sekä osaa ainavihannista kutsutaan atsaleoiksi.  

Minusta rhodot tuoksuvat jotenkin suopursuille ja yllätys-yllätys:
"Nykyisin samaan sukuun kuuluvat myös pursut (Ledum), jotka on aiemmin rajattu omiksi suvuikseen."

Alppiruusu ei nimestään huolimatta ole kotoisin Alpeilta, vaan Himalajalta. Tosin jotkut kutsuvat kaikkia vuoria Alpeiksi... =D
(Esim Joanna Lumley Silkkitie tv-sarjassaan...)

Suomessa tavataan lapinalppiruusua (Rhododendron lapponicum) aivan pohjoisimmassa Lapissa. Lisäksi koko Suomessa tavattava suopursu (Rhododendron tomentosum, syn. Ledum palustre) luokitellaan nykyään alppiruusuihin kuuluvaksi. 













Kauniin värisiä pensaita. Erityisesti nuo kesävihannat atsaleat.














Saman puiston todella hurmaavalle tuoksuvia ruusuja... 










Valkoisia ukkolaukkoja.  




Kasvaakohan entisen kodin pihalla enää yhtään violetteja ukkolaukkoja vai onko tuhma fasaanikukko syönyt sieltä kaikki kukkasipulit?

Jos seuraava asukas ei suojellut verkoin kukkapenkkejä niin siellä ei kasva enää mitään... 















Puiden reunustamat kävelykadut viilentävät kulkijoitaan... 












 Tämä oli ihana kummitustalo. =)




 Sama talo nurkan takaa...





 Tämä oli jonkinlainen Ruusu-galleria. 

Ihana idea nuo ruusut ulkoseinässä! =D






Tässä olemme sunnuntaiammuna aikaisin Naistenrannalla. 
Tähän aikaan siellä kehtasi viellä kuvata, kun ei ollut nakupellejä ottamassa aurinkoa... 


Siellä oli vaan puuhakas ja varsin utelias varis. 




Jää hyvästi pehmeä hiekka, kunnes jälleen tavataan. 









Teiden varsilla kasvoi myös 
sinisiä akileijoja! 






Tässä todisteeksi muutama kuva. =)










Sunnuntaina, lähtöpäivänä kävimme vielä Tallinnalaisessa  kukkakaupassa katsomassa olisiko siellä uuden kodin parvekkeelle pientä puuta... 
Juu.
Löysimme vihdoin, vuoden etsimisen jälkeen uuden, isomman vuokra-asunnon.
 Tämä väliaikaisyksiö on ihan liian pieni... Varsinkin kun miehen etätyöskentelystä taisi tulla nyt uusi arki. 
Yksi syy reissuumme oli ostaa hänelle työtuoli, koska hän on maaliskuun 10.stä päivästä saakka työskennellyt ruokapöydän äärellä, siihen pöytään kuuluvalla puutuolilla istuen ja hän on saanut jo selkänsä kipeäksi siinä

Myös minä sain elämäni ensimmäisen työtuolin! 
Kiitos Hani! ♥♥♥ 

He, jotka tuntevat minut, tietävät, että selkäni todellakin tarvitsee tukea... 

Ne työtuolit täyttivät automme niin ettei kukkakaupasta voinut ostaa mukaan yhtään mitään. 
Mutta katsellahan toki voin... =) 



Mm komeita lupiineja oli myynnissä. 




Ja ainakin miljoona ruusua...




PS:

Kävipä hassusti että seuraavana päivänä, kun saavuimme kotimaahan, loppui karanteenipakko, joten meidän ei tarvinutkaan jäädä reissun jälkeen kahden viikon karanteeniin. 











6 kommenttia:

Between kirjoitti...

Kiitos kivasta kuvaretkestä Pärnuun. Se on kaunis kaupunki.

Susanna Hietanen kirjoitti...

Mahtavat kuvat, kiitos!
Tuli ihan haikean nostalginen olo :-)

Anonyymi kirjoitti...

Tykkään taas kuvistasi. t Sini

Hallatar kirjoitti...

Kiitos, kiitos. Puolet kuvista tosin on ihan muualta. :)

Hallatar kirjoitti...

Kiitos Susanna! ❤️

Hallatar kirjoitti...

Kiitos Sini! ❤️