Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen,
joten miksi stressata.
Virheet kuuluvat elämään.
Niin myös ilo ja suru.
Nauru ja itku.
Sama kuva runosivustolla.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
5 kommenttia:
Pitää olla armollinen itselleen ja antaa anteeksi itselleen. Hyvää viikonloppua!
Ok, sinä ymmärsit sen tuolla tavalla. =) Tuokin on tärkeä pointti. =)
Kiitos, nythän on tosiaan jo torstai... Samoin sinulle. =)
Heinäkuu on jo lopussa...
Hienosti ja ihanasti ajateltu. Kaikesta ei pitäisi stressata ...
Hmmm, sekin on hyvä huomio. =)
Oikeasti kirjoitin tämän siksi, että nykyaikana ihmisen kuuluisi ns normisääntöjen mukaan olla tyyni viilipytty aina. Jos joku itkee, hän ei ole ympäristön mielestä kunnossa. Jos hän nauraa liikaa, hän ei ole ympäristön mielestä kunnossa. Jos hän suree, hän tarvitsee ympäristön mielestä mielialalääkitystä, jne. eli ympäristö pyrkii päättämään, millaistia me ihmiset saamme olla. Kuitenkin kaikki on ihmiselle inhimillistä, eikä mikään ole vikana, vaikka tunteemme ailahtelisi. Olemme vain ihmisiä. =)
...on tietenkin poikkeuksia, tapauksia ja tekoja jotka eivät ole inhimillisiä minkään mittapuun mukaan, mutta kirjoitankin tuossa sellaisista normielämään kuuluvista fiiliksistä joita meillä jokaisella on. Ääriainekset ovat sitten oma lukunsa joita en tässä käsittele.
Lähetä kommentti