Lauantaina 7.2.2015 on Tervehdi naapuriasi -päivä,
vaikka toki naapuria pitää aina tervehtiä kun sellaisen näkee.
vaikka toki naapuria pitää aina tervehtiä kun sellaisen näkee.
Meidän naapureitamme ovat linnut ja muut villieläimet,
joiden jälkiä hangesta aamuisin bongailemme.
Yksi tai kaksi naakkaa kerrallaan naputtelee
talipalloista murkinaa ja alapuolella päivystävät
muut linnut vahtivat tippuvia muruja ja kisailevat
kuka ne saa syödäkseen, ja välillä vuorot vaihtuvat
jolloin maassaolijat nousevat oksalle.
Loput jäiset pihlajanmarjatkin kelpaavat välipalaksi.
Nämä ovat lähikirkon jättiparvesta irtautunut viiden naakan ryhmä,
joka on löytänyt lintujenruokintapaikat pihaltamme,
ja vierailee täällä päivittäin.
Niinpä tervehdin tässä nyt niitä.
-Knaak!
Tiputa please, jotain mullekin!
-Haa, tuonne tipahti jotain! Pitää juosta ÄKKIÄ hakemaan se,
ennen kuin tuo toinen huomaa!
ennen kuin tuo toinen huomaa!
-Oisko hei mun vuoro tulla sinne ylös ja sä tulisit tänne alas?
-Auts!
-Sori! Siinä oli murunen!
-Hei! Ei lumientiputusta, rakas tipuseni, kiitos!
-Mitä sä nyt oot syöny? Sun henki haisee ihan meetwurstilta!
-No höpöhöpö. Kuvittelet vaan.... Nälissäs! Kiäh!
Mennäänkö jo nukkumaan kaverit jooko?
Sosiaalinen naakka on yksi fiksuimmista linnuistamme.
Ainakin ne syövät talipallot kätevästi ja nopeasti telineistä... =P
3 kommenttia:
Naakat ovat mainioita lintuja. Kauniitakin. Olen itse tykännyt seurata niiden touhuja myös. Se oli entisessä elämässäni, jolloin ikkunasta katsoin, miten naakkapariskunta mittaili piipun päätä. Mittaili ja lopulta rakensi piippuun pesän oikeastaan kenenkään huomaamatta.. Pesä oli mestariteos, piti tilata pallokunta se purkamaan!huomaamatta
Hauska tarina ystävistämme naakoista! Ja kivasti olet saanut kuviin juuri parhaita hetkiä. Mukavaa viikonlopun jatkoa sinne luonnon helmaan!
Voi juku, kun on kivoja kuvia naakoista ja tarina siinä samassa.
Naakka on mielestäni myös tosi kaunis lintu.Siittä löytyy kauniita piirteitä, silmät ovat myös kauniit.
Mun on pitänytkin monasti lähteä kuvaamaan juuri näitä naakkoja, mutta aina se vaan on jäänyt, mutta ehkä vielä joskus...
Lähetä kommentti