Näinä päivinä

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥ 

Mitä voi tehdä tapetinpalasesta, parista vanhasta kiiltokuvasta,

parista helmestä, nauhasta sekä kakkupaperista? 

No vaikkapa tällaiset enkelitötteröt...

Terassin siniset linnut lentävät tänä talvena olohuoneessa. 

Itse olen sen verran lyhyt, että voin kävellä hyvin tuon alta, mutta 

Hanin kulkiessa kranssin alta, kuuluu pitkän aikaa kilinä ja kolina 

kun linnut tönivät toisiaan. 

Ikkunasta ja sen alla olevasta lämpöpatterista tulee sen verran ilmavirtaa 

että kranssin linnut pyörivät hiljaa kuin ennen Maman tekemät 

ihanat himmelit jouluisin kotikotona tuvan katossa.

Toisinaan pitää kiertää enkelisoittorasiaa ja kuunnella 

mitä sillä on sanottavaa. Se soittaa jotain amerikkalaista 

joululaulua jota en nimeltä tunnista...

Salli-mummun lähettämät ihanuudet ovat olleet näinä päivinä 

kovasti käytössä kakkuja paistellessa. 

Niin suloinen uusvanha desilitran mitta 

kuin posliininen maustemittakin. 

Joskus entisessä elämässä minulla olikin 

tällainen maustemitta suola-astiassa 

aina... Mutta se jäi siihen elämään. 

Nyt sitten Salli-mummo tietämättään 

antoi minulle uuden samanlaisen. 

Minulla olikin ollut 

tällaista posliinista lusikkaa ikävä.

Kiitos Salli.

Muutamille ystäville olen syksyn mittaan lähetellyt neuleita.

Jokaiseen jollekulle lähettämääni pakettiin
- on siinä sitten runokirja tai neuleita - 

merkitsen osoitteeni ja salaa toivon, 

että saisin paketin saajalta vaikka joulukortin.  

Jotkut ystävistäni ovat pistäneetkin paremmaksi
ja lähettäneet kaikkea ihanaa vastalahjaksi.
- Se kortti oikeasti olisi riittänyt. =)

Tässä ihanat kukkatuikut J:ltä, jolle tein pitkät sukat. =)
Hänen paketissaan oli kaikkea muutakin ihanaa, 

niin kuin suloisen (kintaat saaneen) Sukulaissielunkin 

monituisissa yllätyspaketeissa, joista viimeisimmän avaan 

vasta jouluaattona! 

Kiitos teille ihanat. 

Mulla on aina joulu teidän kanssanne.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Mutta nyt ovat sormeni sellaisessa kunnossa etten voi
vähään aikaan neuloa yhtään mitään. Jostakin syystä villalanka
tekee kipeitä avohaavoja sormiini, niihin joihin se koskettaa.
Välillä miun piti paketoida sormia laastareilla melkein tönköiksi ja se hidastutti
harmittavasti neulomista. Onneksi sain kaiken sen valmiiksi, minkä olin
lupautunut tekemään.

En olekaan koskaan voinut pitää villaa muualla kuin käsissä
kintaina ja jaloissa villasukkina. Olisipa kurjaa jos nyt olen
allergisoitunut villalle lisää, niin etten voisi enää neuloa... =(

 Joudun pitämään jonkin aikaa neulepuikoista pakkolomaa.