Hanin lomaa on kulunut nyt kaksi viikkoa.
Sinä aikana olemme ahkeroineet terazzaa valmiiksi jo aikalailla.
Nyt ulko-ovesta pääsee uusia puuportaita pitkin
pihalle tai terassille.
Siinä välillä kun mies ruuvaa paikoilleen valmiiksi sahattuja osia,
mie kipaisen pihalle ja kerään liikaa toistensa päällä nuokkuvia
pitkiksi hujahtaneita kukkia maljakoihin ja ämpäreihin...
Tai bongaan pilviä.
Tai kiertelen kameran kanssa...
Tai juoksen nurmikolla ruohonleikkurin kanssa.
Tai seurustelen hännättömän oravan kanssa... =)
Terassille on saatu valmiiksi jo neljä kaide-elementtiä.
Muutama vielä uupuu.
Kaikki talon punaiset seinät (jotka kuvissa näkyvät), olen
maalannut punaiseksi uudelleen
(koska ne nyt jäivät tavallaan terassirakennelman sisään)
ja valkoiset pihtipielet valkoisiksi,
sillä aikaa kun mies on lovennut pilareita,
tai lankkuja tai sahannut käsisahalla osia...
(Vasta nyt meillä on sähkösaha palautuneena
yhdestä toisesta remppapaikasta...)
-Mie jo pelottelinkin että Hanin oikea käsivarsi on kuin
kipparikallella loman jälkeen. Säälitti miesparka... <3
Olen myös istunut painona kun Hani on sahannut osia. =)
Vastoin joidenkin harhaluuloa,
yhtään ainoaa päivää ei näinä vuosina Hani ole
joutunut yksinään täällä remonttikohteessa tekemään mitään.
.
Terassin lattiapuuosiin on kulunut n 16 litraa ruskeaa puuöljyä.
Valkoista maalia on mennyt... suurinpiirtein saman verran.
Valkoisissa pystytolpissa on ollut joku muukin hiukan maalaamassa,
mutta muuten tämäkin maalausurakka on ollut minun heiniäni.
Tykkään maalaamisesta.
Vaikka unohdan edelleenkin päälleni
jotain sellaisia vaatteita joiden ei olisi tarvinut
maalautua ja muuntua remppavaatteiksi,
jollaisia siis alkavat olla kohta suuri murto-osa
vaatteistamme... =)
Kattomuovimateriaali vielä puuttuu.
Siitä tulee sellainen pronssinruskea, läpikuultava.
Ihan kirkasta emme halunneet,
koska siinä näkyy heti kaikki roskat, lika ja pöly.
Pronssinvärinen antaa hetken armoa katonpesulle.
Tuommoinen siitä sitten tulee.
Toisinaan pinkaisen omalla tauollani vaikkapa keräämässä lisää
Valamonruusun terälehtiä, eli puuhailen mielettömän mielekästä sadonkorjuutani,
ja kiehautan lisää ruususiirappia,
ja kiehautan lisää ruususiirappia,
jonka aina saan kuitenkin muuntumaan marmeladiksi tai hyytelöksi. =)
-Mutta sekin on hyvää.
Televisiossa menee sarja, jossa mökkitalkoisiin osallistuneista parhain saa päivän päätteeksi
kultaiset rukkaset. Me voisimme ojennella toisillemme iltaisin vaikkapa ällaisia
"hopeisia" rukkasia... =)
Voi miten monet rukkaset meiltä on muutes mennyt ihan totaalisesti rikki ja
todella likaisiksi näinä neljänä remonttivuotena. Tässä mun viimeisimmät.
Tulin jo kumirukkasille allergiseksi näiden remppojen aikana.
Jännästi...
altistuttuaan aikansa jollekin,
ei voi kohta enää sietää sitä?
Se on vähän kuin joku tulehtunut ihmissuhde?
Miksi sitten kaikkeen ei tule sellaista turtumusta ja
allergiaa?
Toisiin asioihin liimautuu päivä päivältä
mielellään yhä enemmän ja tiukemmin kii?
Välillä tempaudun keittiöön ja tekaisen meille jotakin hyvää kahvin kanssa.
Tässä ex-tempore-omenapiirakkaa. Vaniljajäätelön kera.
Plus lisäpala. =)
Semmosta...
