Mitä kaikkea ehtii tehdä päivän aikana?

Hanin lomaa on kulunut nyt kaksi viikkoa. 

Sinä aikana olemme ahkeroineet terazzaa valmiiksi jo aikalailla. 

Nyt ulko-ovesta pääsee uusia puuportaita pitkin 

pihalle tai terassille. 

Siinä välillä kun mies ruuvaa paikoilleen valmiiksi sahattuja osia, 

mie kipaisen pihalle ja kerään liikaa toistensa päällä nuokkuvia 

pitkiksi hujahtaneita kukkia maljakoihin ja ämpäreihin... 

Tai bongaan pilviä. 

Tai kiertelen kameran kanssa... 

Tai juoksen nurmikolla ruohonleikkurin kanssa. 

Tai seurustelen hännättömän oravan kanssa... =)

Terassille on saatu valmiiksi jo neljä kaide-elementtiä. 

Muutama vielä uupuu. 

Kaikki talon punaiset seinät (jotka kuvissa näkyvät), olen 

maalannut punaiseksi uudelleen 

(koska ne nyt jäivät tavallaan terassirakennelman sisään) 

ja valkoiset pihtipielet valkoisiksi, 

sillä aikaa kun mies on lovennut pilareita, 

tai lankkuja tai sahannut käsisahalla osia... 

(Vasta nyt meillä on sähkösaha palautuneena 

yhdestä toisesta remppapaikasta...) 

-Mie jo pelottelinkin että Hanin oikea käsivarsi on kuin 

kipparikallella loman jälkeen. Säälitti miesparka... <3 

Olen myös istunut painona kun Hani on sahannut osia. =)

Vastoin joidenkin harhaluuloa, 

yhtään ainoaa päivää ei näinä vuosina Hani ole

joutunut yksinään täällä remonttikohteessa tekemään mitään. 

. 

Terassin lattiapuuosiin on kulunut n 16 litraa ruskeaa puuöljyä. 

Valkoista maalia on mennyt... suurinpiirtein saman verran. 

Valkoisissa pystytolpissa on ollut joku muukin hiukan maalaamassa, 

mutta muuten tämäkin maalausurakka on ollut minun heiniäni. 

Tykkään maalaamisesta. 

Vaikka unohdan edelleenkin päälleni 

jotain sellaisia vaatteita joiden ei olisi tarvinut 

maalautua ja muuntua remppavaatteiksi, 

jollaisia siis alkavat olla kohta suuri murto-osa 

vaatteistamme... =) 

 Kattomuovimateriaali vielä puuttuu. 

Siitä tulee sellainen pronssinruskea, läpikuultava. 

Ihan kirkasta emme halunneet, 

koska siinä näkyy heti kaikki roskat, lika ja pöly. 

Pronssinvärinen antaa hetken armoa katonpesulle. 

Tuommoinen siitä sitten tulee. 

Toisinaan pinkaisen omalla tauollani vaikkapa keräämässä lisää 

Valamonruusun terälehtiä, eli puuhailen mielettömän mielekästä sadonkorjuutani,
 ja kiehautan lisää ruususiirappia, 

jonka aina saan kuitenkin muuntumaan marmeladiksi tai hyytelöksi. =) 

-Mutta sekin on hyvää. 

 Televisiossa menee sarja, jossa mökkitalkoisiin osallistuneista parhain saa päivän päätteeksi 

kultaiset rukkaset. Me voisimme ojennella toisillemme iltaisin vaikkapa ällaisia 

"hopeisia" rukkasia... =) 

Voi miten monet rukkaset meiltä on muutes mennyt ihan totaalisesti rikki ja 

todella likaisiksi näinä neljänä remonttivuotena. Tässä mun viimeisimmät. 

Tulin jo kumirukkasille allergiseksi näiden remppojen aikana. 

Jännästi... 

altistuttuaan aikansa jollekin, 

ei voi kohta enää sietää sitä? 

Se on vähän kuin joku tulehtunut ihmissuhde? 

Miksi sitten kaikkeen ei tule sellaista turtumusta ja 

allergiaa? 

Toisiin asioihin liimautuu päivä päivältä 

mielellään yhä enemmän ja tiukemmin kii? 

 Välillä tempaudun keittiöön ja tekaisen meille jotakin hyvää kahvin kanssa. 

Tässä ex-tempore-omenapiirakkaa. Vaniljajäätelön kera.

Plus lisäpala. =)

Semmosta...