Villiä ja jalostettua violettia

 
♥

Jalokurjenpolvi 

Geranium orion, 

aukaisi ensimmäiset terälehtensä.

♥

Melko viehko kukka.

♥

Kuvateksti:

Tontin yhdellä rajalla on risupuukepakkopino. 

Se syntyi siihen kun Hani lähti hakemaan viime kesänä 

jotakin remppatarvikkeita peräkärryineen lähikaupungista 

ja mie jäin pihalle, vilkutin ja touhotin touhujani ja tuuli 

pamautti ulko-oven kiinni, eikä miulla ollut avainta... 

Lämpimikseni vipuilin ne muista puupinoista kartetut, 

systemaattisen (liiankin) huolellisesti jopa pikkurillin paksuiset 

polttopuun pituiset kepakot pinoihin, kun en siinä muutakaan 

tekemistä keksinyt. Onneksi mies palasi noin tunnin päästä, 

sillä sää kävi sillä välin viileäksi. 

Niin, se hassu, hiukan taiteellinenkin pino kesti säät, ja tummeni 

ja hiukan taipui lumen painosta mutta pysyi talven ja kevään pystyssä, 

aina kesäkuun alun nuorten valmistumispäivän aamuun saakka. 

Silloin se kovassa tuulessa 

kaatui taloon päin rumasti rötköttämään ja Hani-armas, kun miulla oli 

muita kiireitä, lupasi mennä laittamaan kepakot takaisin pinoon. 

Laittoihan hän, mutta haki liiteristä oikeita, vaaleita klapeja siihen 

tukipuiksi ja muutenkin kokosi pinon erilailla, sillai ei-taiteellisesti, 

ja lisäksi hän pinosi pinon kallistumaan pois päin tästä kaatosuunnasta... 

Se pino kesti toissapäivän vesisadekuuroon asti. 

Se kaatui nyt sitten sinne toiseen suuntaan.  

Mie kokosin sen eilen uudella tavalla pystyyn 

ja keräsin pinon kaatamista lupiineista vesipaljuun 

komian kimpun. 

Tämä oli ensimmäinen jakso sarjastamme 

"liian-pitkiä-kuvatekstejä."  =D

Vuorikaunokki (Centaurea montana). 

Muuan villiintynyt piha tässä lähellä
on näitä puoliksi valtoimenaan...

♥