Nii-in, voi valokin tuoksua. =) Se sama auringonvalo elävöittää sisätiloihin talvehtimaan jättämääni keijunmekkoa, Rhodochiton atrosanguineus, joka varmaan onkin jo uneliaasti ihmetellyt valon suurta puuttumista ja nyt herää horroksestaan.
Ai että, tämä ihana kukka jaksoi jopa vielä marraskuussa kukkia ihanasti meidän ovenpielessämme. =)
Ensi kuussa voinkin kylvää viime kesän keijunmekon talteenotetut siemenet multaan ja toivoa parasta... <3
Joitakin jouluisia koristeita ei raaski millään laittaa vieläkään pois.
Pitänee miettiä niiden poistamista sitten Nuutin-päivänä...?
Paitsi että siihenkin päivään on vain muutama vuorokausi...
Vieläkö jossain päin Suomea kierrellään Nuuttipukkeina ja
syödään seudun taloista kaikki viimeinenkin muronen jouluruokia pois?
Vai miten sitä Nuuttia nykyään vietellään? =)
14 kommenttia:
Onko sinulla talvehtinut keijunmekko sisällä. Ihana kuva ♥
Trina, juuh! =)
Tai tämä on pieni osanen viime kesän keijunmekosta. Olisin halunnut kokonaan sen talteen mutta olin istuttanut sen koriin, josta ylimääräinen vesi vuoti pois. Se sopi ulkorappusille sellainen mutta ei sisälle, ja kasvi oli kasvanut niin koriin ja korin sankaan kiinni, etten nätisti saanut irrotettua siitä kuin tämän pienen osasen, jonka talvehtiminen on ollut sellainen pieni testi... =)
Vielä tuo pikkuinen on kyllä elossa. =)
Aah ihana valo!
Ihanan positiivinen ja "valontuoksuinen" postaus! Itsekin puhun jo keväästä, vaikka oikeastaan vasta talvi alkoi... :)
Kieltämättä kesää ennakoiva sävy ja tuoksu tuossa ikkunasta lankeavassa valossa.
Ihana se keijunmekkokukka!
Mutta mä kuulin eilen, keijujen kellojen soittoa meillä, lähellä rannalla!
Se oli niin ihmeellistä, mitä mulle ei oo ikinä ennen tapahtunut.
Ja meilläpäin vielä käy nuutipukkeja ja mä itekkin olen vielä aikuisenakin ollut lapsieni kanssa nuutipukkina.
Viimevuonna ei kylläkään käynyt ketään, mutta toivon, että tulevat taas.
Ehkä pelkäävät meidän isoa koiraamme.
Hyvää tiistaiiltaa sinne sulle!
Ja ihana kauris!!!
Tosiaan tänään näkyi tämän vuoden ensimmäinen aurinko täällä, viivähti kuusenlatvoissa.
Sitten aloin penkomaan 'homehuoneen' vieressä olevan huoneeni puserokaappia. Kokeilin puserojani päälle, mitä pidän, mitä heitän pois. Hullu. Sieltä lehahti sellainen itiöpölyjen määrä, etten vieläkään voi astua tuohon huoneeseen ilman että nenää alkaa kutittaa. Onneksi on vihdoin sen verran pakkasta, että voi kiikuttaa sinne koko huoneen irtaimistoa kirjoista alkaen. Ei tunnu kyllä yhtään keijumaiselta.
Huomenia teille kaikille! =)
Inkabella
Muuttolintu
Aamu
Harakka
sekä
Metsätonttu
Päivät alkavat pidentyä ja sen valon runsastumisen huomaa.
Se piristää. =)
Niistä arkisista ja joskus varsin epämiellyttävistäkin murheista huolimatta luonnon vähittäinen herääminen ei voi olla vaikuttamatta kaikkien mielentiloihin.
Aurinkoisena päivänä on helpompi olla itsekin valoisa, kuin harmaana päivänä jolloin vaan palelee ja unettaa, kun pihalla pyryttää. Eikö?
Toivon teille tällekin päivälle, lumisadeennustuksista huolimatta valoisia hetkisiä. <3
Niin, tuosta Nuutinpäivän vietosta olisi kiva kuulla tosiaan, vietetäänkö sitä enää missään mitenkään :)
Milaja,
samaa miekin täällä odottelen... =)
Täytyy tulla tänne kertomaan, että eilen illalla soi ovikello ja oven takana oli pieni reipas nuutipukkityttö joka kysyi saako laulaa ja sitten hän lauloi tuiki tuiki tähtönen :) Ja sai vähän "tähteensä kynttilänpätkää..."
Kiitos kiltti MM =)
Jossain siis oikeasti vielä jotenkin ainakin Nuuttiperinteitä noudatellaan. =)
Nuuttipukkeja olen odotellut ja saanut kuulla heidän laulujaan monien vuosien aikana Varsinais-Suomessa. Namia ja hedelmiä varasin lahjaksi laulusta. Tänä vuonna ei Nuutteja näkynyt, ei ole Koillismaalla sitä perinnettä.
Mutta valoa on pikahdellut tämän päivää, vaikka pakkanen kiri yli -20, niin kaunista ja kuulasta.
Aimarii, ahaa, vähän niin kuin pääsiäisnoidat täälläpäin? =)
Meilläpäin ei niitä nuotioitakaan sytytellä kuin Juhannuksena. Suomi on piiiitkä maa ja siihen mahtuu paljon kaikenlaisia perinteitä. =)
Lähetä kommentti