Istun saunan lauteilla Laten vieressä vain hetken aikaa, koska kestän kuumaa huonommin kuin mies. Astun saunan ovesta kylpyhuoneen puolelle ja samassa mieleeni iskee tuoksumuisto kesäisestä järvestä ja lapsuuden mökkisaunasta. Siltä ajalta kun elo oli yhtä huoletonta kuin kipaisu saunasta ja nopea pulahdus empimättä lämpimään järviveteen.
-Olisipa järvi johon nyt pulahtaa, huokaisen ääneen.
-Järvi? kuuluu miehen ihmettelevä ääni saunan sulkeutuvan oven takaa.
-Niin, ja kesä! minä hihkaisen avaten samalla suihkun hanan.
-Onhan meillä melkein järvi pihassa, mies toteaa, viitaten pihassa lilluvaan vesilammikkoon. Maa on saviperäistä, eikä tontilla ole minkäänlaisia salaojituksia. Tämä liikaa ja liian kauan satanut vesi on vetistyttänyt pihamaan.
-Niin, melkein... minä myönnän.
-Ja nythän on melkein kesäkin, jatkaa mies lauteilta.
-Niin onkin. Ja meillä on melkein talokin. Ja miekin olen melkein onnellinen, hihkaisen takaisin antaen veden valua hiuksilleni. Etsin shampoopullon ja kohta sukellan sen vaahtoon. Alan hyräillä Sirkesalon Melkein onnellista...
