Haave
En päästä haaveita liian isoiksi
Haaveeni kutistuvatkin monesti
aivan suklaarusinoiksi
-Una Reinman-
PS:
Haluatko kuulla vitsin suklaarusinoista?
Se menee näin:
Pitkällä bussireissulla eräs mummo tuli bussin etuosaan rusinoita nyrkissään ja kysyi ottaako kuski rusinoita?
No, kuski otti rusinat, kiitteli ja mutusteli pois ja mummo kantoi hänelle uusia rusinoita vähän väliä, jotka nekin kuski kiltisti söi.
Viimein kuski jo kysyi, miksei rouva-hyvä itse syö niitä?
Mummo vastasi topakasti, jotta ei, hän ei tykkää rusinoista!
Hää vaan imeskelee sen suklaan pois niiden päältä...
Hih hih! =)
9 kommenttia:
Nami -- äkkiä paketti hupenee.
Ihania haaveita, sillä en voi syödä niitä ihania suklaarusinoita, hi!
Nami...suklaarusinoita! Ihana kuva!
Mukava oivallus...ja tulee mieleen myös opetus tuosta...haaveen ei tarvitse olla iso ollakseen herkullinen.
Haleja ja enkuleita!
Makeita haaveita!
ihana runo :)
Ihana - pienet haaveet ovat niitä makeita.
Aamu, ei epäilystäkään,
ihan varmasti! =)
Harakka,
voi sentääs? Miksi ihmeessä?
Noh, on paljon olemassa herkkua vielä suklaarusinoiden jälkeenkin.
Onneksi. <3
Kiitos Jansku =)
Tuntuu, että kuva oisi ihan luonnonväreissään, kun se todellisuudessa on seepia. Mustavalkoisena se oisi ollut ihan hassu.
Pienet haaveet meitä kantavat... <3
Siulle, kiitos joka päivälle myöskin!
Sylvi,
joskus ovat suolaisiakin ne haaveet, vaikkapa toivo siitä että pääsisi meren rannalle käyskentelemään... =)
Tää oli tässä nyt vähän makeampi.
Kiitos Milaja. =)
Soon sellaista arkirealismia. =)
Arleena,
joskus... =)
Jos ei tavoittele taivaita. =)
18.1.2012 6.43.00
Pieni haave, hyvä haave, suklaarusina hyvä rusina! Ja jälkiruuaksi hyvä vitsi. Kiitos :)))
Hih, ollos hyvä Kiirepakolainen. =)
Lähetä kommentti