Runokorttina... <3
10.1.2012
Vielä puista...
Runokorttina... <3
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Totta, puut ovat ihania, ei niitä voi olla rakastamatta ♥
Trina, eiköstä vaan?! =)
Ja joihinkin niistä kiinnymme enemmän kuin joihinkin toisiin... =)
Onneksi on puita! Kuinka kaupungissa voisi asua ilman noita ihania puita, nytkin katson 8-kerroksisten talojen välisellä alueella olevia vihreitä kuusia. Onneksi ovat!
Kiki,
voi niin juuri, kaupungissa erityisesti näiden ihanien vihreiden luontokappaleiden olemassaolon huomaa. Ja voi kamala, jos joku tulee ja sahaa ne pois... =( Puut ovat kaupungeissa yksi tärkeä viihtyvyystekijä.
Lähetä kommentti