Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
10 kommenttia:
ei tulis mittää ilman puita
Kuka voisikaan olla rakastamatta! Ja taas nyt nyt ne varastavat valokuvaajan huomion:)
Samat sanat :)
Minäkin, puut on ihania. Minä rakastan erityisesti vanhoja puita ja käkkyräisiä kovien olosuhteiden puita. Haluaisin bonsain, mutta varmaankin saisin sen kupsahtamaan ennen aikojaan :(
Puut ovat kyllä ihania. Oikein vanhatkin puut, kuten tammi joka elää kauan ja sen olksilla on mukava istua.
Hip hop...vanha rantakoivu on mulle eniten pop :P
Ja voi koivu vihdan/vastan tuoksua saunassa...<3
Koen itsekkin samanlaista rakkautta kaikenlaisiin puihin ja saavani niiltä myös pyyteetöntä rakkautta.
Oi, tänne ilmaantui muitakin puiden ystäviä. =)
Ihana juttu! <3
Ei voikaan!
Vanhoja mäntyjä, uhkeita kuusia, käkkyräisiä katajia.
Ja aikaisin keväällä hennosti vihertäviä koivuja, tai syksyn kultaamia haapoja.
Kyllä rakastettavaa riittää!
Niinpä Mk =)
Onneksi on puita... =)
Lähetä kommentti