Teekuppi lämmittää käsiä ja nämä sivuaukeamat sielua...
31.1.2012
Haaveiluun unohtunut...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Ihana on katsella noita jo nyt.
Lämpöä elämääsi.
Sylvi,
ajatus kesästä lämmittää kummasti. =)
Ja kahdet villasukat jaloissa, ja villatakki, ja kahdet housut ja ja ja... Nuo lehdet! =)
Hei Una Pitkästä aikaan! Olet oikeassa, kun katsoo keväisiä kuvia tulee kevään kaipuu ja päivän valostuessa alan uskoa että kevään tulo on väistämätöntä. Se on minusta paras vuoden aika jossa haluaisin viivähtää pitkään...Nyt lämmittelen minäkin vilasukat jalassa ja teekupponen kädessä... mies kuorsaa sohvalla eli mukavaa kotoista iltaa!
Hellou Omenankukka <3
Samat ilot meillä. =)
Kauniita keväisen aurinkoisia mutta hyisen kylmiä päiviä ollut muutama. Paljastaa ikkunoista että on jo aika kohta kevätsiivouksen. Ei kuitenkaan ihan vielä.
Lämmintä kiva nyt juoda.
Hannele
Kyllä vaan, se lämmittää sisäisesti niin ulkoinen palelu ei saa valtaa. =)
Lähetä kommentti