17.1.2012
Haave
PS:
Haluatko kuulla vitsin suklaarusinoista?
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Nami -- äkkiä paketti hupenee.
Ihania haaveita, sillä en voi syödä niitä ihania suklaarusinoita, hi!
Nami...suklaarusinoita! Ihana kuva!
Mukava oivallus...ja tulee mieleen myös opetus tuosta...haaveen ei tarvitse olla iso ollakseen herkullinen.
Haleja ja enkuleita!
Makeita haaveita!
ihana runo :)
Ihana - pienet haaveet ovat niitä makeita.
Aamu, ei epäilystäkään,
ihan varmasti! =)
Harakka,
voi sentääs? Miksi ihmeessä?
Noh, on paljon olemassa herkkua vielä suklaarusinoiden jälkeenkin.
Onneksi. <3
Kiitos Jansku =)
Tuntuu, että kuva oisi ihan luonnonväreissään, kun se todellisuudessa on seepia. Mustavalkoisena se oisi ollut ihan hassu.
Pienet haaveet meitä kantavat... <3
Siulle, kiitos joka päivälle myöskin!
Sylvi,
joskus ovat suolaisiakin ne haaveet, vaikkapa toivo siitä että pääsisi meren rannalle käyskentelemään... =)
Tää oli tässä nyt vähän makeampi.
Kiitos Milaja. =)
Soon sellaista arkirealismia. =)
Arleena,
joskus... =)
Jos ei tavoittele taivaita. =)
18.1.2012 6.43.00
Pieni haave, hyvä haave, suklaarusina hyvä rusina! Ja jälkiruuaksi hyvä vitsi. Kiitos :)))
Hih, ollos hyvä Kiirepakolainen. =)
Lähetä kommentti