...
♥ ♥ ♥
Kävin Hanin kanssa pyöräilemässä Tuusulajärven rannalla.Tämä hiekkatien pätkä oli lumoava.
Lumoutta lisäsi tuo mustarastaskaksikko.
Tässä kohdin taluttelimme pyöriä,
kuljimme varovasti kuunnellen ja katsellen.
Aistien kohta alkavan vesisateen.
Piipahdimme Halosenniemen pihassaja katselimme niemestä samaa järveä
kuin Pekka Halonen perheineen ja ystävineen
jo reilut 108 vuotta sitten...
Sisälle emme menneetvaikka museona toimiva Halosenniemi olisi ollutkin auki.
Muistan edellisen kerran kun olen tuossa talossa vieraillut.Oli kesä, piti laittaa joko kenkien päälle muovisuojukset
tai olla paljain jaloin ja minä olin.
Ja sain pitkän tikun jalkapohjaani lattiasta. =)
Tämä puutarha ja maakellari henkivät mennyttä aikaa.
Riukuaidat kertovat tarinoita.
Koko niemen korkea mäki oli tulvillaan kukkivia kieloja...
Riukuaidat kertovat tarinoita.
Koko niemen korkea mäki oli tulvillaan kukkivia kieloja...
♥ ♥ ♥
Samalla reissulla kävimme Aleksis Kiven
pienen pienen kuolinmökin ja saunan luona.
Mahdottoman pieneen tilaan sitä on kaksi ihmistä siihen aikaan mahtunut.
(Eli Aleksis ja hänen veljensä.)
Ei ihminen tarvitsekaan loppujen lopuksi valtavasti tilaa ja neliöitä.
Mummoni sanoi usein, ettei ihminen tarvitse kuin sen verran tilaa,
minkä peti, pöytä, hella ja tuoli vievät.
Kaikki tarpeellinen on siinä.
pienen pienen kuolinmökin ja saunan luona.
Mahdottoman pieneen tilaan sitä on kaksi ihmistä siihen aikaan mahtunut.
(Eli Aleksis ja hänen veljensä.)
Ei ihminen tarvitsekaan loppujen lopuksi valtavasti tilaa ja neliöitä.
Mummoni sanoi usein, ettei ihminen tarvitse kuin sen verran tilaa,
minkä peti, pöytä, hella ja tuoli vievät.
Kaikki tarpeellinen on siinä.
...
14 kommenttia:
Minäkin olen joskus käynyt nuo samat paikat läpi, muutamia vuosia sitten..
kaunista..
Hanne
Minun edellisestä käynnistäni ehti kulua 15 vuotta. =)
Mielenkiintoista!
Ja mustrastaan laulu ihan kuin kuuluu olennaisesti tuonne vehreään puistoon. Kaunista on ja mukava retki varmasti.
Kaunis retki ja konsertti mitä mahtavin.
Halosenniemi on mielestäni koko Tuusulan rantatien ihanin paikka - tai ylipäätään yksi itseeni eniten vaikuttaneista kulttuurikohteista Suomessa. Halosen sukua asui myös entisellä kotipaikkakunnallani.
Tuusulan rantatien alue on muutenkin hurmaava, Kultakauden kehto :)
Tuo maisema varmaan kannattaa katsoa keväällä. Hurmaava.
Lukusilla...
Vettä ja kauniita rantamaisemia löysit uudenkin kodin läheltä.
Kesäisin pyörä onkin ehdottomasti paras kulkuväline!
Seijastiina
Arleena
Lumiomena
MM
Krisse
MK
Pyörä rullaa oikein hyvin ainakin alamäissä. Ylämäissä hieman hankaloittaa kun mun pyörässäni on vain 3 vaihdetta. =)
Linnun laulua ei siis kuulunut tuolla hetkellä koska sade oli tulossa kuten kuvien tummuudestakin huomaa.
Kamerakin oli lopulta pakko laittaa sateelta suojaan.
Mutta ilahduin jo pelkästään noiden mustiksien näkemisestä. =)
Tuusulajärvelle tulee varmasti tehtyä muutama retki tässä tänä kesänä...
On hauskaa ajella ohi tuusulalaisen talon, jossa Nunnukka oli 3-vuotaana musiikkikerhossa...
Oi niitä aikoja...
Minä kuljin tuolla viime vuonna...
Helena =)
Se on kaunista seutua. Meiltä ei ole pitkäkään matka...
Halosenniemen sisätilojen korkeus ja isot ikkunat tekivät aikoinaan vaikutuksen kun siellä kävin. Alkoi itselläkin heti inspiroitua jos jonkinlaista taiteellista ajatusta - tuollainen ateljee pitäisi kaikilla olla ü
Kaunista on.
Halosenniemessä olen haaaveillut käyväni. Kuvvistasi näkyy ihanasti tuo säilynyt vanha idylli.
Pankin talkkari =)
Ja ajatteles, että alunperin tämä oli ERÄMAA-atelje...
Nyt Tuusulan kaupunki on kiinni Halosenniemessä ja Tuusulajärvi asutettu joka puolelta. =)
Ikkunat ovat ihanasti järvelle.
Ei paahteiseen aurinkoon.
Kaunis se on... =)))
Rita =)
Oi siun täytyy tehdä haaveestasi totta vaikka jo ihan tänä kesänä. =)
Valitettavasti oli niin pilvistä etteivät kuvat tee oikeutta paikan idyllille...
Lähetä kommentti