Halonen ja Kivi

...

♥ ♥ ♥

Kävin Hanin kanssa pyöräilemässä Tuusulajärven rannalla.
Tämä hiekkatien pätkä oli lumoava.
Lumoutta lisäsi tuo mustarastaskaksikko.
Tässä kohdin taluttelimme pyöriä,
kuljimme varovasti kuunnellen ja katsellen.
Aistien kohta alkavan vesisateen.

Piipahdimme Halosenniemen pihassa
ja katselimme niemestä samaa järveä
kuin Pekka Halonen perheineen ja ystävineen
jo reilut 108 vuotta sitten...

Sisälle emme menneet
vaikka museona toimiva Halosenniemi olisi ollutkin auki.

Muistan edellisen kerran kun olen tuossa talossa vieraillut.
Oli kesä, piti laittaa joko kenkien päälle muovisuojukset
tai olla paljain jaloin ja minä olin.
Ja sain pitkän tikun jalkapohjaani lattiasta. =)

Tämä puutarha ja maakellari henkivät mennyttä aikaa.
Riukuaidat kertovat tarinoita.
Koko niemen korkea mäki oli tulvillaan kukkivia kieloja...

♥ ♥ ♥

Samalla reissulla kävimme Aleksis Kiven
pienen pienen kuolinmökin ja saunan luona.
Mahdottoman pieneen tilaan sitä on kaksi ihmistä siihen aikaan mahtunut.
(Eli Aleksis ja hänen veljensä.)

Ei ihminen tarvitsekaan loppujen lopuksi valtavasti tilaa ja neliöitä.
Mummoni sanoi usein, ettei ihminen tarvitse kuin sen verran tilaa,
minkä peti, pöytä, hella ja tuoli vievät.
Kaikki tarpeellinen on siinä.

...