♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Terttuseljat...
Terttuseljat...



Kohta kukkivat...
...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
2 kommenttia:
Haaa, sinäkin tutkit noita terttuseljoja! Minusta ne ovat ylivoimaisen ihania näin keväisin - niitä löytyy aina maljakoistani. Mitkä värit ja muodot silmuissa, kun ne avautuvat.
Hei Irene!!!
Oletkin ihan ainoa joka tähän kuvaan mitään kommentoi. =)
Eilen viimeksi ajelimme paikkaan jossa nuo terttuselkat kasvavat ja ihailin niiden silmujen avautuneen enemmän.
Kuvia en ehtinyt ottaa lisää...
Jännä kun ne ovat toisessa paiksaa vihreämpiä, toisessa ruskeampia, kolmannessa punertavia... =D
Lähetä kommentti