Idänsinililja tai SiperiansinililjaLöysin perjantaina tällaisia aidan yli karanneina puutarhakarkulaisina pikkumetsiköstä takapihan takaa. Useimpien sipulit sain varovasti talteen kasvin mukana, siirtäessäni niitä kukkapenkkiin vielä kukkimattomien tulppaanieni vierelle. Joistakin sinililjoista vahingossa, varovaisuudesta huolimatta, lähti kasvi irti sipulistaan. Toin ne yksilöt sisälle ja laitoin maljakkoon silmiemme iloksi.
Voi, olen niin onnellinen että suojasimme pikkumetsikön puut metsureilta. Puiden oksissa istuu ihastuttavasti laulelemassa milloin mustarastas, milloin punarinta ja niitäkin useammin sini- ja talitiaisia. Pihlajien lehtien alut ovat jo kovin suureksi turvonneita ja odottavat omaa kevään hetkeään. Samoin koivut ovat viittä vaille hiirenkorvilla. Ne muutamat kuuset kantavat oksillaan paria pesää, joista ainakin toinen on jo asuttu.
Pihanurmella kävelee pyrstö keikkuen västäräkkejä. Usein tuo hiukan alemman postauksen orava katselee maisemia rentoillen pikkumetsikön puissa tai tekee pihaamme lähempää tuttavuutta loikkien tutkimassa kaikkea tai juoksemalla pitkin seiniä, kattoa ja pation auringonvarjoa.
Ihania ovat nuo muutamat perennojen alutkin, joita pikistää takapihan kukkapenkeistä. Ilahduttavia ovat koko talven jostain kohdin lumen alta pilkistäneet pikkutalvion tumman vihreät lehdet ja sen kasvin valloittava pihan rajojen valtaus. Kohta kukkivat pihan omat valkovuokot...
Pari krookustakin olen bongannut maasta ja kolme puutarhakarkulaista siirtänyt aidan rajojen takaa ei-kenenkään-maalta tälle pihalle kukkapenkkiin, niiden syksyllä istuttamieni viereen esimerkeiksi, että ne ihan uutukaisetkin jaksaisivat nostaa kukkansa esille pienten vihreiden lehtien alkujensa myötä.
Kevät on niin kovin sykähdyttävää.
♥ ♥ ♥ ♥ ♥
...
16 kommenttia:
Toivottavasti pikkuhiljaa saat sinisen maton, hyvä aika istuttaa tuoreita sipuleja nyt, nämä leviävät siemenestäkin.
Västäräkistä vähäsen, krookuksesta ei päivääkään.
Kevään ja kasvun ihme sykähdyttää aina.
Kiitos postista, vastaam kun keksin jotain "viisasta".
Nyt vain halaus!
Ihania Unamaisia kuvia, niin suloisia ja kauniita.
Kaunista seurata kevättä kanssasi. On myös jotenkin liikuttavaa tuo hyvä huolenpitosi. Kukillakin on sinussa ystävä :)
Hei Una,
mulla toi vanha blogi oli vähän aikaa viruksen vallassa ja tein sitten uuden. En osannut tätä bloggausta lopettaakaan. Nyt vaan mietityttää, mitä asioita käsitellä tässä uudessa blogissa. Sen osoite on muuten http://olipakerranYvonne.blogspot.com/
Kevät on taas tullut ja kauniita kasveja alkaa jo löytyä maasta kuten noi Krookukset.
ONNEA ;)
voitit blogini arvonnassa!
laitatko osoitteesi miulle tulemaan tuonne suklaatia@gmail.com
niin laitan postia tulemaan!!
Hannele
Sininen matto alkoi heti kiinnostaa. =)
En mie tosin taida tähän pihaan enempää laittaa kukkia, kun koko ajan etsitään sitä omaa kotia. Tämä on vain väliaikainen koti.
Mutta sormet syyhyävät tuohon multaan niin että pakko jotakin päästä kupsuttelemaan. =)
Pekka
Hih, noinkos se loru meni. =)
Hauska.
Näinhän se on. =)
Kiitos Mk <3
Tuo oli jo tarpeeksi viisasta.
*halittuu ja halii takaisin*
Kiitos Unelma <3
Näissä tosin on tuon armaankin ottamia kuvia...
Kiusasin häntä äsken että hän ottaakin nykyään Unamaisia kuvia. =)
Tuo hymyili kovasti ajatukselle.
Seura on tehnyt kaltaisekseen. =)
MM <3
Oi....
*halitus*
Hei Yvonne. =)
Minullakin alkaa tässä blogissa kohta loppua kuvatila joten pitää keksiä mihin tekisin seuraavan blogin...
Tulenpas kurkistamaan siun uutta sivustoasi. Kiitos. =)
Oi kiitos Kahvikissa!!! =)
Miten mukava yllätys!! <3
*hymyilee suu korvissa*
Kevät on niiin ihanaa aikaa, kun maasta tupsahtelee kaikenlaista. Muutenkin lempivuodenaikani :)
Mukavaa keväistä viikkoa Una
Minä tein vastaavanlaisen löydön tuvan takana vanhojen koivujen alta. Se näyttää jostakin sipulista alkaneen. Kiva käydä sitä päivittäin seuraamassa... Ihanaa iloita "pienistä".
Sä olet kyllä oikein kukkien pelastaja ja puitten myös ja kaikkien vähän.
Susta tulee mieleeni sellanen pelastusenkeli!
Kylläpä teillä on kaunista!Kevät on ihanaa aikaa!
Ihania kevätkukkia, minulta vaan meinaa mennä maltti, kun on jatkuvasti niin kylmä ja meillä tässä tuulee koko ajan niin, että hankaloittaa pihahommia.
Kiitos Omenaminttu =)
Vesisadetta pitelen...
Sinullekin onnellista viikkoa.
Rita
Ne pienet asiat ovat elämän mausteita...
Oi Harakka...
Sie se enkeli olet. =)
*halii Harakan*
Savisuti
Eikä tässä vielä kaikki... =)
Odotan että tulppaanit kukkivat jne...
Inkivääri
Räntää täälläkin sataa ja toivon ettei se vioita ryytimaata...
Toisaalta on vasta toukokuun alku.
Kevät vasta aluillaan. =)
Tulin virailulle sinun blogiin.
Köyhyys ei ainakaan estä sinua näkemästä kaikkea kaunista ympärilläsi se on sinulle se rikkaus mikä tulee kauniina sanoina tänne.
Aurinko hyväilköön kasvojasi, tuuli olkoon myötäinen sinulle.
Kauniisti kirjoitettu, Anonyymi. =)
Kiitos.
Lähetä kommentti