...
Näin eilen taivaalla pilven
joka muistutti hohtaen
kuin sulkamaista pehmeää
jättijoutsenen siipeä
Näin siiven enkelistä
ja tiesin kyllä
Oikeasti
Se oli suojelusenkelini
Aivan minun omani
Niin yksinäisenä
viivähti sinitaivaalla
Kunnes tuuli vei sen
kuin siipisulkiaan repien
Näin siiven enkelistä
ja tiesin kyllä
Oikeasti
Se oli suojelusenkelini
Aivan minun omani
Lehahti kerran viimeisen
mulle hyvästiksi vilkuttaen
Se oli kaunis hetkinen
Jota muistan hymyillen
Näin siiven enkelistä
ja tiesin kyllä
Oikeasti
Se oli suojelusenkelini
Minun oma veljeni
© Una Reinman
Tämäkin on jo muutaman vuoden ikäinen runonen.
kuin sulkamaista pehmeää
jättijoutsenen siipeä
Näin siiven enkelistä
ja tiesin kyllä
Oikeasti
Se oli suojelusenkelini
Aivan minun omani
Niin yksinäisenä
viivähti sinitaivaalla
Kunnes tuuli vei sen
kuin siipisulkiaan repien
Näin siiven enkelistä
ja tiesin kyllä
Oikeasti
Se oli suojelusenkelini
Aivan minun omani
Lehahti kerran viimeisen
mulle hyvästiksi vilkuttaen
Se oli kaunis hetkinen
Jota muistan hymyillen
Näin siiven enkelistä
ja tiesin kyllä
Oikeasti
Se oli suojelusenkelini
Minun oma veljeni
© Una Reinman
Tämäkin on jo muutaman vuoden ikäinen runonen.
Kirjoitin sen poisnukkuneelle isoveljelleni.
15 kommenttia:
Niin kaunis runo, niin koskettava ja herkkä runo!
Piti ihan henkeään pidätellä, kun sitä luki.
Ettei puhaltaisi vaan vahingossa pilveä hajalle ennen aikojaan...
Minne käy tuulen ilmassa tie?
Minne käy tuulen ilmassa tie?
Minnekä myrsky merien aallot
viimeinkin vie?
Missä on pilven hautausmaa?
Missä on pilven hautausmaa?
Sanopa missä taivahan tähti
levätä saa?
Ihminen minne, minnekä hän?
ihminen minne, minnekä hän?
Minnepä rientää ihmisen henki
tiedätkö sen?
Täältä niitä pilviä löytyi :)
Ihania - pilviä on niin monenlaisia, että pitäisi varmaan keräillä niitä omaan kansioon ihan pilvialbumiksi ;)
Tuo runo on todella kaunis ja koskettava!
Joutsen tuli minunkin mieleen kuvasta. Ihana runo ja ihana kuva.
Ja ihana runo olikin. Runosuonen omistaminen on upea asia.
Lämmin, hyvänolon runo!
Seisoin tuolla samaisella rautatieasemalla viimeksi kesällä.
Vierailin ystäväni luona Launeella.
Olin kuvitellut Lahden jotenkin tylsäksi ja harmaaksi kaupungiksi.
Kuinka sitten erehdyinkään!
Poljimme fillareilla kolmena päivänä pitkin Lahtea ristiinrastiin, ja oli tosi mukavaa:)
Kotimatkalla istui viereeni paikallinen mies, joka jutteli koko matkan ajan ja kertoi Lahdesta hauskoja juttuja.
Oho ...taisin eksyä höpöttelemään...
Hei Una,
Niin se on - enkeleitä on ja jokaisella ikioma.
Se ei ole ollenkaan uskomatonta, mutta aika uskomatonta että eilen tein pilvipäivityksen joka tallensin odottamaan perjantaita jolloin liittäisin sen sellaiseen Sky Watch Friday - sivulle.Siellä on viime perjantailta lähes 400 kuvaa jo, joten päätin odottaa seuraavaa perjantaita !
Ja aurinko paistaa päivästä toiseen - mikä hieno syksy ollutkaan ja näin työttömänä on saanut siitä nauttia.Olenkohan koskaan ollut näin onnellinen - toivottavasti sinäkin.
Mun mielestä meidän molempien blogissa on sellaista slaavilaista kaihoa - olenkohan ihan väärässä ?
Enkelin siipien suojassa on turvallista elää.
Kiitos kiltti Harakka
Sanoit kauniisti.
*niijaa*
Aamu
Hienoa. Sinunko käsialaasi?
Kiitos Hanna
Se on tosiaan jo muutaman vuoden vanha...
Kuvat uusia. Sunnuntailta.
Minullakin ON kuvakansioissa TAIVAS-kansio, jossa on pilviä, yms... =)
Kiitos Allu
Ensin pilvi näytti joutsenelta ja toi mieleeni tuon vanhan runoseni.
Kameran esiin saatuani se oli jo tuulen ansiosta hieman muuntunut...
Kiitos Sanna
Miekin tykkäisin sellaisen suonen omata. =)
*virn*
Arjaanneli
Oi sentäs. =)
Lahdessa on paljon kauniita paikkoja ja maisemia. =)
Miekin odotan että saisin oman fillarin niin pääsisin kulkemaan kovempaa eteenpäin...
Heipsan Melita-pieni =)
Tiedän. Siullakin on... =/
Enkelit kulkevat ikuisesti mukana.
On siulla sitten iloinen tai surullinen päivä...
On mieluisaa kuulla että olet onnellinen. =)
Se saa omankin suun hymyyn. =)
Sitä slaavilaista kaihoa hyvinkin saattaa olla esissä. =)
Se on verissä?
Minä kuvaan mitä näen.
Sie teet kaikkea ihanaa ja onneksi annat meidänkin nähdä ne työsi.
Mukavaa viikkoa siulle, ystäväni. =)
Unelma
Ei ne ainakaan painolastiksi kellekään ole.
Kyllä ne suojaavat
uskon miekin...
*halaus*
"Minne käy tuulen ilmassa tie" ei ole omaa käsialaani, vaan kunnia kuuluu henkilöille: A.E. Hagfors ja Emil von Qvanten. Tämä viime vuosisadan alussa tehty laulu oli aikoinaan tuttu koulussakin laulettu laulu, siis silloin kansakoulussa.
Aamu =)
Ok. =)
Oli taas miulle ihan vieras. =)
Peruskoulussa ei taidettu tuota laulaa... =)
Pilvien katseluun ei koskaan voi kyllästyä. Koskettava runosi on kaunis.
Kiitos Villiviini
Miekään en koskaan lakkaa pilviä ihailemasta...
Kiitos siullekin sanoistasi...
Toivon, että Isoveli on jossakin yhä...
Olemassa... Edes ajatuksena...
Usein minäkin pilviä katselen ja kuvaankin, niin nopeaan muuttavat muotoaan. Kaunis ja koskettava on runosi.
Kiitos Tia
Jos tuulee, ne vaihtavat muotoaan ihan hetkessä.
Kun on tuuleton päivä
voi nähdä pilvissä hassuja kuvajaisia...
Lähetä kommentti