
Jonkun jääkaapin ovessa.
© UR

Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
7 kommenttia:
Soma ajatus!
Ei sen jonkun tarvitse aina olla rakastus; hyvä ystävä, omainen tai ohikulkijakin käy. Tärkeintä on yhteys toiseen ihmiseen!
Vilkutuksilla!
Jos ei jaa
sen saa pitää
itsellään
yksin
jääden oman maailmansa
vangiksi
Crane
Aivan. Joku vain...
*vilkuttaapi takaisin...* =)
Olematon
Se on vaarana...
Tiedän...
*hali*
Moi,
eri mieltä, voi nauttia ihan itse,
tMeri
Meri
Toki.
Mistä tahansa voi nauttia yksinkin.
Ja meitä ihmisiä on niin moneksi... =)
"Delad glädje äe dubbelt glädje", opin koulussa ruotsin tunnilla...
Kaiken minkä annat muille saat moninkertaisena takaisin...
Hanne
Tärkeä muistutus tosiaan.
On rakkautta antaa jotain toisille itsestään.
Tosin tuossakin taitaa poikkeus vahvistaa säännön? =)
Lähetä kommentti