Tältä Fellmanninpuisto näyttää keväällä.
Se odottaa kevätsadetta joka toisi värit, silmut,
lehdet ja kukat esiin. Sadetta joka pesisi kivet
ja kadut, patsaat ja puut. Antaisi tilaa kehkojen
hengitellä. Jäisi astmapiiput vähemmälle.
Ja että penkeille saapuisi istuskelijoita. Jalkojensa
lepuuttelijoita. Puiston ihailijoita. Kaikenikäisiä.
Ehkä matkastaan hiukan väsyneitä. Puiston
monituisista penkeistä ilahtuneita.
Ehkä Katakin on sitten taas täällä?
Tai joku joka joskus häntä kovin kaipasi
tuossa jälleen istuisi?
Odottavan aika on joskus niin pitkää
ja hidasta että hämiskin ehtii kutoa
odottajaan seittinsä...
© UR
6 kommenttia:
Kevää sait tarttumaan paperiin..
Kiitos hienosta, erilaisesta opastetusta retkestä Fellmannin puistossa! Ihastuttavia uusia näkökulmia. Mielenkiintoisempia kuin auktorisoitujen oppaiden kertomukset vuosiluvuista, suunnittelijoista...(väheksymättä mitenkään oppaiden ammattitaitoa!)
Taivaalle tähyillään täälläkin, eikö jo sade tule ja puhdista. Nokka tukossa ja päätä särkee... Kevään ihanuutta!
Kiitos Hannele
Hiukan ruskeita sävyjä esillä.
Ihan kohta ne ovat vihreyttä täynnä.
Hih Crane! =)
Odottelin puistossa perjantaina aikani, että saisin kuvan punaisesta pöydästä jonka joku on raahannut puistoon. =)
Mutta sen äärellä istui mies penkillä ja piti olutpulloaan punaisella,
muusta maisemasta niin silmiinpistävästi erottuvalla pöydällä... =)
En sitten jaksanut jäädä odottelemaan miehen oluenjuomista. =)
Meen toisena pöivänä katsomaan
onko pöytä vielä puistossa
vai onko se saanut kodin jostakin muualta... =)
Ai joku on kaivannut minua noin kovasti? Varmaankin joku poika menneiltä vuosilta, yhä odottaa että palaan suomeen :D
Hei Kata! =D
Oiii!
Noin se varmaan just on!!! ;D
Lähetä kommentti