Tänään kauppatorilla oli huomattavasti vähemmän porukkaa
kuin eilisenä marraskuun markkinatoripäivänä. Tänään jopa taas tuo muistolaattakin näkyi selvästi. Tarinan mukaan huolimaton piikatyttö Marolan talosta hiukan ennen juhannusta vuonna 1877 sytytti vahingossa navetan palamaan ja niin paloi koko silloinen, puinen Lahden kylä.
Laatta on heikossa kunnossa. Jonkun pitäisi pitää huolta siitä, kuin Walk of Famen tähdistä. Olla laatan kummina. Puhdistaa ja kiillottaa laatta aika ajoin, jotta se ei aivan katoaisi kuin yhden ä-kirjaimen pilkut...
Aura-autot taitavat kohdella sitä kaltoin talvisin?
Torilla majailee puolikesy naakka. Se syö kukkamyyjien sille tuomia pähkinöitä. Syötyään se kävelee hitaasti kumarassa, kuin vanha mies pitkässä mustassa palttoossaan, hypähtää havukranssien päälle ja pyyhkii nokkansa koristekäpyihin. Sen naakan mie oisin vain torilta tänään mukaani halunnut. Olisi ollut joku eläväinen kaveri seuranani. =)
Jos siis ostatte havukranssin jonka koristekävyissä on pähkinämössöä, on se hassu naakka ollut asialla.
Ajatuksissani en ollut lainkaan täällä kaupungin harmaudessa.
Olin kaukana vihreissä maisemissa ja raikkaissa tuulissa.
Eilisessä.
Syksyn tuloa haistelemassa ja joutsenien
lentoa haikeana ihailemassa.
Vaikka ne pois lähtevätkin
ovat ne ihania sittenkin.
.
2 kommenttia:
Naakat on hauskoja. Se on jotenkin niin olevinaan arvokas olio :)
Sitä on sanottu kirkhakkiseksi ja kirkkoherraksi tuon olemuksensa takia, ja tietyst siksi, kun ne pesivät mielellään vanhojen kirkkojen tapuleissa.
Yksi lempilinnuistani, aika nokkelakin se on :)
Mymskä =)
Aivan! Se on sellainen hellyyttävä pakkaus.
Lähetä kommentti