Valokuvatorstain sekä Runotorstain haasteena
tänään oli tekstipätkä jossa toivottiin keksittävän
ajankulua pidentävä lääke...
Minun aikaa pidentäviä lääkkeitäni ovat
historialliset monumentit ja meri...
Niitä katselemalla aika pysähtyy.
Ajankulua pitkittämään olen joskus
tällaisen väsäillyt:
Jatkaisit aikaa
Pitkittäisit silmänräpäystä
Pitäisit kii kellonviisareista
Äskeisestä tuokiosta
Et päästäisi sitä karkuun
Tallentaisit sen prismaan
Yksin ollessasi katsoisit
Eläisit
aina kun voisit
Hetken uudelleen
-Una Reinman-
.
31 kommenttia:
Kuvaat hyvin ajan hidastumista ja hetkellistä pysähtymistä toivovan ajatuksia. Etenkin tuo "Pitäisit kii kellonviisareista" miellytti.
Kiitoksia Tuima =)
Enää en voi muistaa mikä tunnelma sai miut tuon aikoinaan kirjoittamaan,
mutta se sopi mielestäni aiheeseen...? =)
Vesi vanhin voitehista; myös mieltä se hoitelee. Meren rannalla rajat häviävät ja ajatus liikkuu - tai lepää - esteettä. Kaikkialle on "lyhyt" matka. Myös omiin muistoihin.
Kuva säilyttää hetken myös myöhempää tarkastelua varten.
Kiva runo!
Lastu =)
Näin se on.
Vesi on niin tärkeä elementti
myös terveydelle. =)
Vettä voi myös katsella loputtomiin...
Kiits Eem =)
Tätäkin kuvaa on jo reilut pari vuotta katseltu ja muisteltu Yyterin reissua. =)
Minäkin voisin tuijottaa tuollaista näkymää loputtomiin. Siinä aika seisahtuu ja kiire unohtuu. Kaunis aihekuva. :)
Sul on mun luonto, Tarjuska =)))
Tuokin kuva on jo monesti ollut esillä...
Toivottavasti ette kyllästy. =)
Kunpa täällä Hämeessä olisi meri!
Onneksi on runoja ja satunnaisia työmatkoja jotka ainakin viistävät merta.
Kaunis kuva. Tuli heti merikaipuu.
Runosta tykkäsin myös, sopii just kuin nakutettu.
Erikeeper =)
Hämeessä on paljon vesistöjä. =)
Myös järvenranta on hyvä mietiskelupaikka.
Kiitos Marjut =)
Vaikka eivät ne toisiinsa sovikaan
mutta eri haastesivuillehan ne olivatkin.
Sama aihe tosin...=)
Unelmaisen kaunis ja ajaton kuva
Kiitos Peregina =)
Kauniit kuva ja sanat - lempeät ja lämpöiset:)
Kiitos lempeä Inkivääri =)
Vai tuijottelua sinäkin lääkkeeksi tarjoat:)
Onpa sinulla/runollasi ja kuvallasi pitkä jono ihailijoita. Enkä ihmettele, kauniisti pohdit aikaa ja mahdollisuuksia sen pysäyttämiseen.
Muistoissa aikaa pääsee takaisinpäin, kuten hienosti sanot.
Myös minä tykkään katsella, kuinka aallot huuhtelevat kiviä ja sitten myös horisonttia tykkään tuijottaa, aivan kuin sieltä jotain saapuisi.
Hejoko =)
Taivaanrannan tuijottelu on hyvää lääkettä. =)
Kiits Leijonainen =)
Nyt tuntuu siltä, että tuota runoväsäelmää pitäisi jotenkin vielä muokata...
Se ei tunnukaan eheältä niin kuin tuntui aamulla.
Unisena. =)
Horisontista voi joskus saapuakin jotakin...
Kyllä - aikaa voi hidastaa, kerroit sen niin hyvin.
Hyvä runo.
Vesi elementtinä on sellainen ikuisuuksien ajatus.
Arleena =)
Niitä joitakin hetkisiä
kyllä kantaa mielessään...
Niitä tärkeitä.
Doris50 =)
Minustakin se on.
Sitä ei lakkaa koskaan ihailemasta,
järveä, merta...
Haisevia mutasuolammikoita en tosin ihaile.
Olen lukenut blogiasi. Hitaasti. Alusta. Olen vielä vuosien päässä...
Mielenkiintoinen runo, puhutteleva kuva.
Marja-Leena
Oi...
Sinulla on vielä pitkä matka.
*halaus tälle päivällesi*
Hieno runo. Jatkaisit aikaa, pitkittäisit hetkeä. Olisiko samaa jos annetaan ajan mennä, otetaankin uusi aika samanlaisina hetkinä vastaan :)
Tykkäsin.
Kiitos John =)
Sää oot niin kohtelias. =)
Itse pidän enemmän joesta, se virtaa, ei pysähdy koskaan, hidastuu kyllä joskus.
Wau. Se oli hieno :-)
Helanes =)
Miulla ei ole joista kovinkaan paljoa kokemusta.
Järvistä kyllä. =)
Ja meristä silloin tällöin.
Kiitos Fotomontaasin kirjoittaja =))))
*niijaa*
Kaunis pysähtynyt hetki. Tyhjä horisontti.
Niin , Petruska, kiitos. =)
Meri on aina iätön ja ajaton...
Sinulla on, Hallatar - oiwa lääke!
Hei Harmaasusi =)
Vesikö?
Se on hyvä lääke moneen asiaan. =)
Lähetä kommentti