Translate

5.6.2008

Inhimillinen villiviini

.


Valokuvatorstain aiheena oli "inhimillinen".
Minusta villiviini on aika inhimillinen kasvi.
Tarraa jokaiseen mahdolliseen uraan, ja
tilaisuuteen että pysyisi pystyssä.
Selviäisi elämässä.
Ei kaatuisi lumien tai muiden kasvien
painon alle...
Se on oikea Carpe diem-kasvi.
Minä pidän villiviinistä.
Minulla olisi siltä kasvilta paljon opittavaa.






















Koitapa laittaa ulkomaalainen sanomaan
tuo otsikko... =)



.

23 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olin tässä joku aika sitten ruukkupuutarha-illassa ja siellä sanottiin, että villiviini oli tullut erään talon liesituulettimesta taloon sisälle.

Anonyymi kirjoitti...

Siinä on paljon haastetta...yhdelle elämälle, pysyä lujana. :)

Sooloilija kirjoitti...

Suomen kielessä on hienoja sanoja kuten nyt esim. tuo otsikkosi INHIMILLINEN VILLIVIINI. Mitenkähän sen esim. espanjalainen tai ranskalainen ääntäisi.

Kerran istutin asuntoni pihalle villiviiniä, se alkoi hitaasti puskea ylöspäin kehikkoa pitkin, tosi hitaasti, mutta kun se pääsi vauhtiin, sitä ei pysäyttänyt mikään.

Ihminenhän on samanlainen, yleensä.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno rinnastus Hallatar!

Maruna kirjoitti...

Vauhtiin päästyään villiviinin kasvua pitää koittaa hieman hillitä tai se tosiaan voi kurkistaa vaikkapa liesitullettimesta. Vaaleanvihreitä versoja reivtään kattorakenteista joka kesä metrikaupalla.
Se on yksi suosikkikasveistani.

Anonyymi kirjoitti...

Pihani villiviini on sitkeää lajia. Se ajettiin monta kertaa pois eka kesänään täällä ja aina se vaan uudestaan innostui kasvamaan. Aika pieni vielä on mutta kasvaa koko ajan lisää. Syksyn punastuneet posket ovat kauneimmat.

Anonyymi kirjoitti...

on se aikamoinen selviytyjä tuo villiviini!

Elegia kirjoitti...

Vai sellainen on villiviini, kauniskin vielä :) Olisinpa minäkin villiviini, mutta sisälläni asuu pieni Mimosa pudica :D

Hallatarinoita kirjoitti...

Sukulaissielu =D
Oijoi!
Se on ollut tosi VILLIviini!
Ja kiitos hurjasti postiljoonin
tuomisista nainen!!!
Sää oot enkuli...
Laitan postausta jakkas
käyn torilla...

*niijaa*



Tarjuska =)
Näin on.
Sen kun itse muistaisi. =)


Sooloilija =)
Just, joku jolle suomenkieli on
ihan uppo-outoa, ei takuulla ilman
naurua tuota rimpsua lausuisi. =)
L-kirjainkin lausutaan hiukan erilailla
eri kielissä. =)



Kiitos Neulekirppu. =)
Mielleyhtymä. =)



Maija =)
Oivoi!
Mie voisin huolia kaikki ne irtiriisutut
villiviinin oksat... =)
Ihan oikeesti. =)




Savisuti =)
Etkö sie pidä siitä kasvista?
Oi mää tykkään...
Jos mulla on joskus talo
on siellä puutarhassa villiviiniä
ja lumimarja... =)




Auringonkukka =)
Niinpäs.
Varsin villi kasvi.
Mutta ah niin ihana. =)

Anonyymi kirjoitti...

Omaperäinen idea! Jos villiviini on inhimillinen, niin sitten kaikenlaiset muutkin köynnökset ovat sitä. Tjaa... vetäydyn miettimään asiaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kauneimmillaan villiviini on syksyllä, kun se punastuttaa talojen seinät.

Hallatarinoita kirjoitti...

Iines J =)

Hih. =)
Kaikki köynnökset eivät kasva yhtä tehokkaasti. =)


Obeesia =)

Mie pidän villiviinistä aina.
Niin talvella,
keväällä, syksyllä kuin kesälläkin.
Se lumoaa.
Se on tuttu lapsuudesta. =)

Anonyymi kirjoitti...

Villiviini on söpö kun se punastuu.

Hallatarinoita kirjoitti...

Kutuharju =)

Se on.
Aina! =)

Juliet Parrish Radha kirjoitti...

Tarvitsee olla sitkeä, että voi olla ihminen!

Hallatarinoita kirjoitti...

Hyvin sanottu, Anuradha =)
Ja sitkeys on monesti vaikeaa.

Hansu kirjoitti...

Villiviini leviää nopeasti ilman lupaa kyselemättä. Punaisuus syksyllä on kaunista!

Hallatarinoita kirjoitti...

Niin teköö Hansu. =)
Ainakin silloin varmaan
kun sitä ei johonkin paikkaa haluaisi.
Tuo kuvan villiviini on vasta vuoden
ikäinen ja se ei oikein jaksa vielä kukoistaa.
Vasta aloittelee kasvuaan.

Hallatarinoita kirjoitti...

ELEGIA! =)

Jotenkin vastaus kommenttiisi on jäänyt pois täältä!

Mutta paree myöh ku ei milloink. =)

Miekin olen varmaan ennemmin hiirenherne.
Tuttua siis...


*hali*

Anonyymi kirjoitti...

Hallatar, sinulla on aina niin syvällisiä ja luovia näkemyksiä haasteeseen. Kuten tämäkin villiviini. Sehän on ihan kuin Sinä, taiteileva taistelija.

Hallatarinoita kirjoitti...

Kiitos Mehtäsielu

Miusta kyllä tuntuu, että itse en
enää jaksa taistella puolestani.
Mutta kiitos kauniista sanoistasi. =)

Anonyymi kirjoitti...

No johan on kommenteissa paaaljo ylistystä villiviinistä :)
Kiinnostus oikein heräsi...et tartteekos semmoinen paljo peräänkattomista tahi hoitoa?
Meille voisi just sopia semmoinen sitkeehenkinen joka ei ihan pienistä kuolisi :)

Hallatarinoita kirjoitti...

John =)

On se aikas helppo, kun sen ensin saa juurtumaan. =)

Sitten se viliintyy, nimensä mukaisesti. =)

Käy katsomassa jonkun pihassa
villiviiniä niin osaat itse muodostaa
oman mielipiteen siitä kasvista.
Esimerkiksi äitini kesämökillä oli ihana villiviini ja sille rakennettu
muhkea pergola. =)