Translate

12.6.2008

Onko ruusun värikin sattumaa?

.



















Onko ruusun värikin sattumaa
vai päättääkö se itse millaiseksi syntyä saa?


Sekä Valokuvatorstaissa että Runotorstaissa
oli aiheena Sattuma. Mie sattumalta muistin,
että olen joskus väsännyt aiheesta runosen.


Sattumaa

On sattumaa
että tänne synnytään.
Ihan sattumalta
elämässä edetään.
Sattumalta toiset kultalusikan saa
Ja seuraavat
tyytyvät hopeaan.
Eräs ihmisjoukko, onneton,
vain päretikun saanut on.

Näin kukin kaivaa

omalla tavallaan
Elon kauraa
tahoillaan
Mut kultalusikka
ei aina ole parasta
Joskus sitä onkin hopea
Ja jollekulle, päre vasta,
olikin loistava kapusta!
Kas, sehän on vain sattumaa
kuinka osaat kauhoa!

-Una Reinman-




.

26 kommenttia:

Lunara kirjoitti...

Kaunis, herkkä kuva. Jotenkin hauras, ihan kuin tuo ruusu voisi särkyä hipaisustakin.

Aika paljon asiaa tuossa runossasi :)

Hallatarinoita kirjoitti...

Kiits Lunara! =)

Viime kesänä minulla oli tuollainen
lumoava ruusu parvekkeellani... =)

Anonyymi kirjoitti...

Olipa tosi herkkä runo ja niin tottakin. Taitaa olla siinäkin hyvät puolensa, ettei sattumalta ole syntynyt kultalusikka suussa. Sattumalta voi jäädä moni tärkeä asia kokematta. Sattumalta me täällä kai tallaamme ja moni asia tapahtuu sattumalta. Tuo kukan värikin on kai sattumaa. "Oi, miksi minä tummana synnyin, miks en syntynyt vaaleana?" :)

Hallatarinoita kirjoitti...

Tarjuska =)

"Minun armaani ei lemmi tummaa
hän lempii vain vaaleata. "

Miun mummo lauloi tuota usein! =)))
Hänkin oli tumma... ;D

Kaikkihan on pelkkää sattumaa. =)

Genoveeva kirjoitti...

Tietysti ruusut valitsevat minkä väriseksi syntyvät ;-)
Herkkää runottelua.

Hansu kirjoitti...

Kaunista jälleen kerran! Uskon kohtaloon...

Hallatarinoita kirjoitti...

Kiits Genoveeva =)

Ruusut ovat siis kauneuden lisäksi
myös fiksuja. =)



Kiitos Hansu =)

Haikeana vanhoja kuvia kahtelen.
Niin miekin uskon.
Ei tästä muuten mitään tulisi. =)

Anonyymi kirjoitti...

Ruusun väreissä jo pitkään etsitty uusia sattumia. Löydettykin siinä määrin, että ruusuisuus ei aina toteudu.

Hallatarinoita kirjoitti...

Helanes =)

Onko näin?
Ainakin se perinteinen ruusun tuoksu
on useasta jalostetusta
kadonnut täysin... =/

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kuva ja runo. Tosin minä en usko sattumaan, tarkoituksella täällä eletään ja tarkoituksella ruusu kukoistaa, meidän iloksi.

Hallatarinoita kirjoitti...

Kiitos Savisuti =)

Voisiko se olla niin?
Kestä ja kärsi
niin kirkkaamman kruunun saat?

Inkivääri kirjoitti...

Hieno kuva ja runo - paljon on sattuman varassa mitä meille eteen tulee, mutta valintojen kautta niistä teemme oman elämämme, kai... Kaikille vaan ei satu kaikkea - ehkä onneksi:)

Hallatarinoita kirjoitti...

Kiits Inkivääri =)

Onneksi niin. =)

Anonyymi kirjoitti...

Kestä ja kärsi, en ihan noinkaan usko. Jokaisella vaan on oma taipaleensa, toisilla parempi, toisilla huonompi, meille elämäksi tarkoitettu. Joku ottaa opikseen ja toinen ei. En kyllä haluaisi elämää missä ei ole murheita ja ongelmia, enhän huomaisi silloin iloa ja onneakaan.

Hallatarinoita kirjoitti...

Savisuti =)

Vanhan kansan lausahdusta lainasin. =)

Mutta onkohan kellään elo aivan murheetonta?

jl kirjoitti...

Kivasti kirjoitit, juttu etenee riimeissä soljuen. Mutta en minäkään tuosta sattumasta ihan samaa mieltä ole... :)

Anonyymi kirjoitti...

Taidan epäromanttisesti sanoa että ruusujen värit ovat varmaankin jalostuksen tulosta, mutta aito ja oikea punainen ruusu on eri asia. ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Jalostaen taitaa näitä kauniita kukkia syntyä. Minusta ainut ja oikea ruusun väri on tumman punainen. ;-)

Stazzy kirjoitti...

Mutta jos on annettu lusikalla, niin voiko kauhalla ottaa?

Hallatarinoita kirjoitti...

Kiitos Jl
Mitä se sitten on ellei sattumaa? =)
Eikö se ole paljon syntymäpaikasta kii,
millaiset eväät saat elämällesi?


Peka =)
Tottakai jalostuksella on pitkät
sormensa pelissä mukana.
Tuo kyseinen ruusu teki
vuorotellen vihreitä ja vuorotellen vaaleanpunervia kukkia,
joten se oli aikas päättämätön,
mutta huikean ihana ruusu.



Stazzy
Niinpä.
Siinä astuvat jo sukugeenit yms mukaan. =))))

Anonyymi kirjoitti...

Ruusun väri ei valitettavasti ole sattumaa eikä aina geeneistäkään kiinni; kukkien jalostajat saavat niihin värin kuin värin...
Luulen että se päre maistuu parhaalta, kulta ja hopealusikat ovat metallisen kylmiä ja kun kultaus kuluu pois, maistuu tosi karvaalta..

Hallatarinoita kirjoitti...

Kutuharju =)

Jalostushan sen... =)


Mutta puulusikka voisi tosiaan olla parhain. =)
Paitti että tarttuuko se kieleen? =)

isopeikko kirjoitti...

Peikko ei usko sattumaan. Paitsi silloin kun sitä rupeaa sattumaan vaikka varpaaseen.

Hallatarinoita kirjoitti...

Isopeikko =)

Aijaa. =)
Elämässä vai ruusun värissä? =)

Anonyymi kirjoitti...

Runosi olinkin jo aikaisemmin lukaissut sivuiltasi mut nythän se tuli taas ajankohtaiseksi. Onhan se joskus arvoitusta ja sattumaa minkävärinen siitä vihreestä nupusta tulee...jos on vaan yks. Kulta-, hoppee tai puupärelusikka...sattumat joita jotkut pitää kohtalona...taikka toisinpäin kui vain...johdattelee elämänkulkua ja saattaapi siinä lusikatkin vaihtua...jopa kauhoiksi. Hyvä runo :)

Hallatarinoita kirjoitti...

Kiits John. =)

Sekin oli silkkaa sattumaa. =)

Ps: Eikö kohtalo ja sattuma ole sama asia?