Onko ruusun värikin sattumaa
vai päättääkö se itse millaiseksi syntyä saa?
Sekä Valokuvatorstaissa että Runotorstaissa
oli aiheena Sattuma. Mie sattumalta muistin,
että olen joskus väsännyt aiheesta runosen.
Sattumaa
On sattumaa
että tänne synnytään.
Ihan sattumalta
elämässä edetään.
Sattumalta toiset kultalusikan saa
Ja seuraavat
tyytyvät hopeaan.
Eräs ihmisjoukko, onneton,
vain päretikun saanut on.
Näin kukin kaivaa
omalla tavallaan
Elon kauraa
tahoillaan
Mut kultalusikka
ei aina ole parasta
Joskus sitä onkin hopea
Ja jollekulle, päre vasta,
olikin loistava kapusta!
Kas, sehän on vain sattumaa
kuinka osaat kauhoa!
-Una Reinman-
.
26 kommenttia:
Kaunis, herkkä kuva. Jotenkin hauras, ihan kuin tuo ruusu voisi särkyä hipaisustakin.
Aika paljon asiaa tuossa runossasi :)
Kiits Lunara! =)
Viime kesänä minulla oli tuollainen
lumoava ruusu parvekkeellani... =)
Olipa tosi herkkä runo ja niin tottakin. Taitaa olla siinäkin hyvät puolensa, ettei sattumalta ole syntynyt kultalusikka suussa. Sattumalta voi jäädä moni tärkeä asia kokematta. Sattumalta me täällä kai tallaamme ja moni asia tapahtuu sattumalta. Tuo kukan värikin on kai sattumaa. "Oi, miksi minä tummana synnyin, miks en syntynyt vaaleana?" :)
Tarjuska =)
"Minun armaani ei lemmi tummaa
hän lempii vain vaaleata. "
Miun mummo lauloi tuota usein! =)))
Hänkin oli tumma... ;D
Kaikkihan on pelkkää sattumaa. =)
Tietysti ruusut valitsevat minkä väriseksi syntyvät ;-)
Herkkää runottelua.
Kaunista jälleen kerran! Uskon kohtaloon...
Kiits Genoveeva =)
Ruusut ovat siis kauneuden lisäksi
myös fiksuja. =)
Kiitos Hansu =)
Haikeana vanhoja kuvia kahtelen.
Niin miekin uskon.
Ei tästä muuten mitään tulisi. =)
Ruusun väreissä jo pitkään etsitty uusia sattumia. Löydettykin siinä määrin, että ruusuisuus ei aina toteudu.
Helanes =)
Onko näin?
Ainakin se perinteinen ruusun tuoksu
on useasta jalostetusta
kadonnut täysin... =/
Ihana kuva ja runo. Tosin minä en usko sattumaan, tarkoituksella täällä eletään ja tarkoituksella ruusu kukoistaa, meidän iloksi.
Kiitos Savisuti =)
Voisiko se olla niin?
Kestä ja kärsi
niin kirkkaamman kruunun saat?
Hieno kuva ja runo - paljon on sattuman varassa mitä meille eteen tulee, mutta valintojen kautta niistä teemme oman elämämme, kai... Kaikille vaan ei satu kaikkea - ehkä onneksi:)
Kiits Inkivääri =)
Onneksi niin. =)
Kestä ja kärsi, en ihan noinkaan usko. Jokaisella vaan on oma taipaleensa, toisilla parempi, toisilla huonompi, meille elämäksi tarkoitettu. Joku ottaa opikseen ja toinen ei. En kyllä haluaisi elämää missä ei ole murheita ja ongelmia, enhän huomaisi silloin iloa ja onneakaan.
Savisuti =)
Vanhan kansan lausahdusta lainasin. =)
Mutta onkohan kellään elo aivan murheetonta?
Kivasti kirjoitit, juttu etenee riimeissä soljuen. Mutta en minäkään tuosta sattumasta ihan samaa mieltä ole... :)
Taidan epäromanttisesti sanoa että ruusujen värit ovat varmaankin jalostuksen tulosta, mutta aito ja oikea punainen ruusu on eri asia. ;-)
Jalostaen taitaa näitä kauniita kukkia syntyä. Minusta ainut ja oikea ruusun väri on tumman punainen. ;-)
Mutta jos on annettu lusikalla, niin voiko kauhalla ottaa?
Kiitos Jl
Mitä se sitten on ellei sattumaa? =)
Eikö se ole paljon syntymäpaikasta kii,
millaiset eväät saat elämällesi?
Peka =)
Tottakai jalostuksella on pitkät
sormensa pelissä mukana.
Tuo kyseinen ruusu teki
vuorotellen vihreitä ja vuorotellen vaaleanpunervia kukkia,
joten se oli aikas päättämätön,
mutta huikean ihana ruusu.
Stazzy
Niinpä.
Siinä astuvat jo sukugeenit yms mukaan. =))))
Ruusun väri ei valitettavasti ole sattumaa eikä aina geeneistäkään kiinni; kukkien jalostajat saavat niihin värin kuin värin...
Luulen että se päre maistuu parhaalta, kulta ja hopealusikat ovat metallisen kylmiä ja kun kultaus kuluu pois, maistuu tosi karvaalta..
Kutuharju =)
Jalostushan sen... =)
Mutta puulusikka voisi tosiaan olla parhain. =)
Paitti että tarttuuko se kieleen? =)
Peikko ei usko sattumaan. Paitsi silloin kun sitä rupeaa sattumaan vaikka varpaaseen.
Isopeikko =)
Aijaa. =)
Elämässä vai ruusun värissä? =)
Runosi olinkin jo aikaisemmin lukaissut sivuiltasi mut nythän se tuli taas ajankohtaiseksi. Onhan se joskus arvoitusta ja sattumaa minkävärinen siitä vihreestä nupusta tulee...jos on vaan yks. Kulta-, hoppee tai puupärelusikka...sattumat joita jotkut pitää kohtalona...taikka toisinpäin kui vain...johdattelee elämänkulkua ja saattaapi siinä lusikatkin vaihtua...jopa kauhoiksi. Hyvä runo :)
Kiits John. =)
Sekin oli silkkaa sattumaa. =)
Ps: Eikö kohtalo ja sattuma ole sama asia?
Lähetä kommentti