
Kaikki kukat suorastaan huutavat
lentäviä ötököitä
pöllyttelemään
niiden siitepölyjä.

Mutta niitä lentelijöitä
on näkyvissä hyvin vähän...
Yhä liian kylmää?
Vai ötökkäkatoko?
.


Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
6 kommenttia:
Kauniita! :)
Varmaan vielä liian kylmää. On kauniita nuo kuvat ja tuo väri on todella mun makuun.
Sun blogi on rauhoittava ja selkeä. Itse vielä haen muotoa ja kuvia.
Tämä blogaus on mielenkiintoista.
Kiitos Mad Tea Party. =)
Ja niitä löytyy aikas monesta
pihasta... =)
Tänä vuonna ovatkin erityisen hehkeästi kukassa. =)
Kiitos Yvioon. =)
Ja tervetuloa Blogistaniaan. =)
Tämä on maailma
jota ilman ei enää voi olla
kun kerran tänne
on pääsyt vierailemaan. =)
Pörriäisiä oli liikkeellä jo kevään lämpimänä jaksona huhtikuussa, mutta nyt ne ovat vähissä, kun ilmat välillä viilenivät. Pölyttäjiä tarvitaan, toivottavasti ne tajuavat kesän kohta tulevan ja kömpivät esiin.
Iines J =)
Niin tarvittaisiin!!!
Ne, jotka ötököitä kammoavat
ovat varmasti tyytyväisiä,
mutta jos ei niitä tule
ei tule myöskään marjoja, omenia eikä muutakaan ihanaa... =/
Lähetä kommentti