On tulossa vetinen päivä.
Tänään ei sitten kopsutellakaan korkosaapikkaissa.
Laitoin eilen molempiin saapikkaisiin lepuuttajat ja plankkasin
ne kiiltävänmustaksi. Siinä kiillottaessani ja käännellessäni
havaitsin että ilmankos ne suojasäällä aina hörppäävät itsensä
ja miun sukkani märäksi. Niissähän irvistää pohjat.
Molemmissa saapikkaissa.
Kellarilaatikoita penkoessani löysin onneksi poikien vanhat
talvikengät joita voin käyttää tänään kauppareissullani.
Tai siis koko loskasääajan.
Hyvä, kun pojatkin ovat niin isokenkäisiä. =)
Jää mulle heidän entisiä popojaan käytettäväksi.
Saa Nunnukka pitää ne uudet (miulle isot) popot
ikiominaan. Ei mun pikku rakkaankaan jalat saa kastua.
Onneksi tiedän erittäin pätevän ja miellyttävän suutarin,
joka on meidän kenkiä, saappaita, ja koulureppujakin
korjannut jo vuosia. Ammattitaidolla ja mun budjetille
sopivaan hintaan.
Tosin Miihkalin reppukin, jota on jo useasti korjattu, ja
joka omaa jo varmaan viiden vuoden kunnioitettavan iän,
alkaa olla ihan kaurasihti. Mutta poika ei anna korjata sitä.
Koska hänellä on "aamuja abikammassaan" enää niin vähän.
Mutta ei sinnikkäästi ota toista reppuakaan...
Keneenkähän ovat itsepäisyydessään tulleet? =)
.
6 kommenttia:
Mukava, että olet löytänyt hyvän suutarin, joka pystyy korjaamaan kenkiä sopuhintaan.
Hyvä, että löysit römppäkelin kengät. Nyt pääset kauppaan ja asioille ja Nunnukalla on sinun uudet kengät. Kaikkien jalat on nyt kuivana.
Miihkali on ajatellut, että vielä pärjää :D kun kalkkiviivatkin häämöttävät jo.
Äitinsä lapsia kaikki; ihania!
Sukusielu =)
Niinpäs...
Ovat he. =)
Ovat oppineet jo kauan sitten, ettei ole varaa ylimääräiseen.
Ei muotiin eikä hömpötyksiin.
Kaikkea käytetään niin kauan kuin pystytään.
Ja kun ei pystytä enää käyttämään sitä
alkuperäiseen tarkoitukseensa
niin kierrätetään tai modistetaan.
Tahi tehdään siitä jotain ihan muuta.
Seuraavan kerran kun menen Maman luo
vien kengät hänen asuinkunnassaan sijaitsevaan
suutarinliikkeeseen.
Tua suutari on tosiaan symppis.
Ja tekee hyvää jälkeä.
Älä siekään kastele jalkojasi...
Hallatar; Lapsesi ovat oppineet paljon muuta arvokkaampaa. Teidän perheen henki on niin kaunis.
Mulla on hyvät talvilenkkarit joihin panostin viime vuonna. Ovat GoreTexiä. Jalat on pysyneet vielä kuivana. Mulla oli yhdet rakkaat vaelluskengät... tai onhan ne vieläkin. Niissä on pohjassa reikä ja sukat on märkänä, mutta ne on kuin unelmat; niin ihanan kevyet.
Voi sua SS!
Kiitos... =)
Sanoit niin kauniisti,
että tääl on kyyneleet herkässä.
Hyvä että sulla on goretexit. Jos jalat
kastuu niin soon flunssa heti.
Vie vaelluskengät suutariin niin saat ne jalkaasi kun vaellusvietti taas iskee. =)
Tää kenkäasia on tosi jännä. Mielummin minäkin vien suutarille korjattavaksi kuin heitän kengät pois. Minun "vaelluskenkäni" ovat varmaan kahdeksan tai yhdeksän vuotta vanhat, mutta onneksi hyväkuntoiset.
Meillä alkaa olla tilanne, jossa kolmella perheen naispuolisella henkilöllä on samankokoinen jalka. Meinaa lähteä välillä minun kengät kävelemään ilman minua.
Meillä on nyt käytössä yhteiset monot (minun monot) ja luistimet. Yhdessä ei siis päästä jäälle eikä suksimaan. Tosin eivät tytöt vapaaehtoisesti hiihtämään enää lähdekään, mutta kun on koulussa harrastettava ko. aktiviteettia, niin kelvatkoon sitten minun "vanhat" kolpposeni.
Jaana V
Juu. Onhan kirppareillakin kenkiä yms
mutta ei niitä jotenkin voi ostaa käytettyinä.
Kun ei halua jalkoihinsa silsaa ja jalkasientä yms. =)
Mutta oman perheen jalat tuntee ja tietää
ja niitä voikin lainata jos vain koko passaa.
Miulla on nyt pienin jalka tässä huushollissa. =)
Poikien nykyinen kenkäkoko ois mulle 6 -7 numeroa liian suuri. =)
Mutta niitä heidän vanhoi jalkimia voin käyttää.
Lähetä kommentti