Suolaaja Tässä alkaa itse kukin haaveilla joulusta Lapissa. =)
Olli Viime vuonna tuo järvi lopullisesti jäätyi vasta lähellä tammikuun puolta väliä. Tulee se nytkin... Mutta mitä ihmettä, viidykettä, keksimme syys-, loka-, marras- ja joulukuulle? =)
Kuva on kyllä tosi kaunis, vaikka kuinka haukut ilmoja ü
Ottaisit rumempia kuvia, niin voisi uskoa ü
Tässä kävi vähän niin kuin äidilleni, joka aikoinaan pyysi terveystarkastajan käymään liian ahtaassa kodissamme todistamassa, että tarvitsemme poikkeusluvan uuden rakentamiselle. Hän vain pahaksi onnekseen kuurasi ja puunasi ja koristeli kodin kukkasin ja kaunein verhoin ja matoin niin sieväksi ja puhtaaksi, että terveystarkastaja saattoi vain sanoa: en voi mitenkään haukkua tätä kotia asumiskelvottomaksi. Ja leima poikkeuslupaan jäi saamatta. Me suomalaiset vieraskoreat!
Mikä tyyneys, kauneus, rauha. Odotus. Nuo vastakohdat tuossa ovat puhuttelevia, kivien kovuus ja särmikkyys, veden hauraus ja peilautuvuus. Ja puut niin vaiti, niin hiljaisina, niin nöyrinä ja paljaina. Hälinän jälkeen tuntuu hyvältä pysähtyä tällaisen kuvan äärellä. Ja eikö tuolta jostain kajasta valoa. Aina on toivoa, lumesta, jäästä, paremmasta. Hieno kuva!
15 kommenttia:
Jos olisi lumena, sitä olisi jo metrin kinos.
Helanes
Kinos olisi hiljainen
ja pehmeä
ja pakkanen söpösti punaisi poskia
Keväthän tuosta tulee mieleen. Uutta kasvaa, jäät lähtevät. Kuva on kaunis :)
Elina
No kun ne jäät eivät edes saavu.
No kaipa ne viikon,
parin sisällä...
Niin. Ihmettelen miltä oikeastaan tuntuisi jos tulisi pakkassää ja alkaisi sataa lunta. *huokailee toiveikkaana*
Tähän saakka talvi on kuitenkin kerran vuodessa tullut. Oliskohan tää eka kerta, että ei.. tuuskin.
Suolaaja
Tässä alkaa itse kukin haaveilla joulusta Lapissa. =)
Olli
Viime vuonna tuo järvi lopullisesti jäätyi vasta
lähellä tammikuun puolta väliä.
Tulee se nytkin...
Mutta mitä ihmettä,
viidykettä,
keksimme syys-, loka-, marras- ja joulukuulle? =)
Upea valokuva, todella kaunis ja siinä on rauhallinen tunne.
Kiitos Katili. =)
Kauniisti sanottu. =)
Kuva on kyllä tosi kaunis, vaikka kuinka haukut ilmoja ü
Ottaisit rumempia kuvia, niin voisi uskoa ü
Tässä kävi vähän niin kuin äidilleni, joka aikoinaan pyysi terveystarkastajan käymään liian ahtaassa kodissamme todistamassa, että tarvitsemme poikkeusluvan uuden rakentamiselle. Hän vain pahaksi onnekseen kuurasi ja puunasi ja koristeli kodin kukkasin ja kaunein verhoin ja matoin niin sieväksi ja puhtaaksi, että terveystarkastaja saattoi vain sanoa: en voi mitenkään haukkua tätä kotia asumiskelvottomaksi. Ja leima poikkeuslupaan jäi saamatta. Me suomalaiset vieraskoreat!
V
Kiitos taasen... =)
En mie nyt varsin hauku.
Ihmettelen vaan ääneen. =)
Miten kaunis kuva!
Kiitos MK =)
Siinä on jotain kovaa
ja särmikkään terävää
ja jotain pehmeää
ja salaperäistä...
Mikä tyyneys, kauneus, rauha. Odotus. Nuo vastakohdat tuossa ovat puhuttelevia, kivien kovuus ja särmikkyys, veden hauraus ja peilautuvuus. Ja puut niin vaiti, niin hiljaisina, niin nöyrinä ja paljaina. Hälinän jälkeen tuntuu hyvältä pysähtyä tällaisen kuvan äärellä. Ja eikö tuolta jostain kajasta valoa. Aina on toivoa, lumesta, jäästä, paremmasta. Hieno kuva!
Kiitos Mehtäsielu =)
Siellä jossain se on
Se valo
Aurinko tai lumi
Tai jokin muu
joka valaisee sitten kuitenkin sielua...
Lähetä kommentti