Paras Talentti

.



















Tulipa katsottua Talent.
Olihan mahtava ääni sillä pikkutytöllä!!!
Wow! Hänellä oli kyky, lahjakkuus ja luonnonlahja.



PS:
Nimitän noita patsaita aina mielessäni
Tiuli-keijuiksi...

Kiviäkin kiinnostaa

.
Nää mun jutut... ;D












Eikäkö kivet kiinnostavat. =)
Kovastikin!
Niissä on jotain hyvin herkkää
vaikka ne ovat päällepäin kovia mörriköitä.
Nehän ovat kuin suomalainen mies...

Saanko esitellä kuvan: Kiviranta.
(Ei Laura kuitenkaan... ;D )





















Ja ihan hyvin villiviini voi kasvaa loivassa
rinteessä vaaleassa kivikossa. Kukas
sitä käskee aina seinille kiipeilemään?
Hyppimään? Kiipeilemään? Hyp...

Ja ihanata, että Cista lupasi miulle villiviiniä!!!
Tullahan hakemahan, vaikka ens viikonloppuna
kun saan autokyydin. Olepas valmiina!?! =)


Blogistanian pääpuheenaihe tuntuu olevan tapaus
Nightwish:in uusi levy...

Mie ottaisin ennemmin Lauri Tähkää ja Elonkerjuuta. =)
Eilen, ensimmäistä kertaa pidin muuten Huuma-ohjelmastakin,
kun odotin että Lauri ja kumppanit tulevat laulamaan!!!!!
Ihana, vahva ärrä heidän sanoituksissaan. ;D
Ja mää olin tosi rohkee ja tuhma:
-laitoin telkun täysille kun esittivät
"Hetkeksi en sulle rupia..." Ja nyt sai hoilata mukana!
Tosin sain osan porukasta pakenemaan olohuoneesta! =D



.

Melankoliaako?

.















Valokuvatorstain aiheena oli
kursiivinen melankolia.
Syksy on mielestäni tällaista aikaa.
Toisaalta mielet ovat apeat kun kesä päättyy.
Sataa, kaikki kaunis katoaa...
Toisaalta syksy on uuden talven enne.
Viesti jostain tulevasta.
Luonto vetäytyy lepoon kukoistaakseen
jälleen ensi keväänä ja kesänä.
Syksy on siis tulevaisuutta.
Melankoliaa ei tarvittaisi.
Mutta minkäs luonnolleen mahtaa...




.

Sekalaisia ajatuksia

.




















Paraikaa jossain, ihan lähellä, porataan seiniä.
Kohta naapureiden huoneisto on pelkkää reikäjuustoa...
Kuin uskaltavatkin porailla niin paljon? Sentäs vuokrakämppiä? Eikö huoneisto jää ihan kamalaan kuntoon niiden reikien jäljiltä?
Ja jopa keskiyöllä täällä poraillaan ja paukutetaan ja remontoidaan jotain. Ja ilmoitustaululla käy kova suhina kun näitä remontoijia yrittävät toiset saada hiljentymään edes yöajaksi. Joka kerta, kun järjestyssäännöt ilmestyvät ilmoitustaululle, joku repii ne pois.
Hmmm... nyt löysi yksi naapurilapsukainen pallonsa. Sitä palloa pompotellaan sitten sisätiloissa tuntikausia. Ehkä puolille öin? Jonkun koira haukkuu kämpässä, kai yksinään...
Ja taas on vuorossa iskuporakone.
Mie sitten rakastan tuota ääntä... =P
Tuntuu, että naapuri kohta kurkistaa jostain isosta reijästä meille...
Jossain tapellaan ja huudetaan.

Mie olen yksin kotona ja mietiskelen.
Olen aatoksissani ihan muualla.
Kaipuu maalle on taas niin suunnaton...







.

Hiukan pittee kuolata vieraita miehiä

.

Ainakin yhtä erityistä miestä. =)
Olen nähnyt vain pikkuriikkisen mainospätkän
telkusta uusimmasta Kappalhin mainoksesta
You Look Great, ja hihkuin ääneen:
Heii! Richard Gere!!!
Ja nymmää äsken löysin koko piiitkän mainoksen
tuosta osoitteesta!
Oih...
Miksi en yhtään ihmettele,
miksi nainen näkee Rikun joka paikassa... =))))))






.

1 hyvä työ ja korukokeiluja

.


















Hammaslekurilta saapuessani laiskuuksissani en kävellyt
keskustaan vaan jäin bussipysäkille odottelemaan pinkkiä
bussia.
Kanssani pysäkille saapui suomea murtaen puhuva nainen
joka kyseli, missä keskusta on ja missä on rautatieasema ja
missä bussiasema.
Kerroin että bussilla pääsisi keskustaan...
Nainen päätti mennä bussiasemalle. Lupasin neuvoa hänelle
mihin suuntaan pitäisi mennä jos hän tulee samaan bussiin.
Mutta kohta mietittyään hän päättikin mennä rautatieasemalle.
Ok. Lupasin näyttää missä pitää jäädä pois bussista. Mutta vielä
tuumailtuaan hän päättikin mennä harjoittelupaikkaansa, joka
myös sattui olemaan matkan varrella. Ok. No mie näytän missä
pitää jäädä pois.
Ja kohta pinkki bussikin saapui.
Ja mietin, että kyllähän mää voin jäädä samalla pysäkillä pois
ja kävellä, ja mennä mukana että nainen pääsee varmasti perille.

Jäimme bussista pois ja opastin hänet hänen harjoittelupaikkansa
lähelle ja hänkin jo tunnisti rakennuksia, kiitteli kovasti ja pyysi
anteeksi vaivannäköä. Mutta itsehän mie olin ehdottanut tätä
ja naureskelin vaan, jotta kävely teki miulle ihan hyvää ja että
tuntuu ihan mukavalta tehdä edes yksi hyvä työ päivässä. Hänen
ystävänsä saapuikin häntä vastaan ja mie jatkoin matkaani.

Kotona en saanut aikaiseksi muuta kuin esiin kranssiaineksia
Äippä-ystäväni tuomiin korkkeihin. Juu, juu. Korkkeihin. =)
Mutta kranssijuttuja etsiessäni sain käsiini jokin aika sitten
ostamani helmet ja muut korutilpihööverit, ja päätin kokeilla,
mitä saisin niistä aikaan. Tuommosia tuli ko kuvassa...

Nunnukka sanoi niitä ihan mun näköisiksi. =)
Tein mää parit korut lahjoiksikin, mutta niistä ei ou kuvia.
JOS niittä nyt kehtoo antaa eteenpäin kelleen...
Nua jäänee itselle...
Tua ois kivaa puuhaa. Mutta taisin käyttää jo aivan kaikki
raaka-aineeni, nelisen tuntia keittiönpöydän ääressä
kyyristellessäni. =) Nyt on niska ihan jumissa.


Älkääkä naurako. Ne on Hallattaren ekat korukokeilut!
Ihan ilman kursseja ja opetusta...
Käytännössä ihan omasta päästä... ;D

No ookoo...
Saatte te nauraa... =D







.

Mitä näet ikkunastasi?

, Pi.

Angela kutsui miut mukaan tällaiseen haasteeseen:

"Ota kuva lähimmästä ikkunasta avautuvasta maisemasta,
tai jos olet ulkona, kuvaa bloggausympäristösi. Liitä kuva
blogiisi ja kerro, missä yleensä bloggaat (kotona, töissä,
kirjastossa, kahvilassa, you get my point) ja onko kuvassa
kyseessä normaali bloggausympäristösi. Haasta mukaan
haluamasi määrä muita bloggaajia ilmoittamalla haasteesta
heidän kommenttilaatikkoihinsa."





















Kiitos Angela!
Tässä asunnossa, miun ikkunoista,
-kaikista-
näkyy järvi. =)
Joistakin enemmän ja joistakin vähemmän.
Tuo näkymä on parvekkeeltani.
Tänään oli vaihteleva sää. Aamulla aurinkoa
ja nyt iltapäivästä pilvistä. Sateen uhkaa?
Pekka Pouta ei kyllä kertonut vesisateen
mahdollisuudesta tälle päivälle mitään...
Ai missä bloggaan?
-Kotona. Oman kolhuisen, rakkaan
ja vanhan työpöytäni ääressä.


Haastan mukaan ikkunanäkymiään kuvaamaan
ja meille muille esittelemään:

Paperivuorineuvoksen
Sukulaissielun
Sivuaskeleen
Kuvablogistin
Allyaliaksen
Ekipetterin
Katariinan
Maurelitan
Iines J:n
sekä
Celian




PS: Miun kuva ei ole ihan tuore,
mutta tuollaiselta tänäänkin näytti.
Nyt iltapäivällä ainakin. =)

.

Siivet

.


Mä taisin jäädä kiinni
tähdenlentoon
menin sen mukana
jo pitkän aikaa kaivannut oon
enemmän sinua
kuin ketään muuta
mietin mihin kaikki oikein jäivät
matkan varrella
oon ajatellut nämä yöt ja päivät
enemmän sinua
kuin ketään muuta,
kuin ketään muuta

Jokainen laittaa kiinni siivet selkäänsä
sen kaiken mitä niistä on jäljellä
niin sydän vähitellen arpeutuu
jokainen laittaa kiinni siivet selkäänsä
se ainoo joka on mun mielessä
se olet sinä, ei kukaan muu

Miten voikaan kaikenlaiseen roskaan
elämä kuulua
tarvitsen vierelleni nyt
jos koskaan enemmän sinua
kuin ketään muuta,
kuin ketään muuta

Jokainen laittaa kiinni siivet selkäänsä
sen kaiken mitä niistä on jäljellä
niin sydän vähitellen arpeutuu
jokainen laittaa kiinni siivet selkäänsä
se ainoo joka on mun mielessä
se olet sinä, et kukaan muu...


-Teleks-



Niin hirmukaunista lyriikkaa...



.

Hetket kiitävät

.



"Pelätä ei saa
jos tahtoo rakastaa..."
Niin se on.
Muuten hetket kiitävät ohi.



.

Ensi vuosi

.


BTW:
Huomasin juuri, että ensi vuosihan on taas karkausvuosi!

"Joka neljäs vuosi vietettävä päivä tarjoaa naimattomille naisille mahdollisuuden kosintaan... Mikäli mies antaa rukkaset, on kosijalla oikeus vaatia kunnon hamekangas hyvitykseksi rukkasista."

Siitä onkin silloin jo neljä vuotta kun sain viimeksi rukkaset.
-Kukkahamekangasta ei ou vieläkään ilmaantunu! =)

Jos taas kokeilis sit karkauspäivänä kepillä jäätä...
Saako naiset muuten kosia sitten vain yhtä miestä?
Vai voisko kokeilla kosaista montaa miehenpuolta?
Ihan siltä varalta, että rukkasia tuloo
enemmänkin?

Meinaan että sais kerrankin monta hametta? =D



EDIT:
Eihän sitä nykyaikaisen naisen tarvihe aina hameessa kulkea
jospa kosiessaan TOSIAAN sanoisi jotta
Jos et mulle rupia,
niin farkut vaikka
voisin lohduks huolia! ;D


PS:
Viimeksi hammaslääkärin tuolissa istuessani oli siellä radio auki ja yhtäkkiä soi kesken hiljaisuuden, kun hoitaja meni kehittämään röntgenkuvia, kipale jossa laulettiin:
"hetkeksi en sulle rupia, iäksi en sulle kelpaa, hetkeksi olin sulle hupia.."


Hyvät sanat. Jäi päähän ensikuulemalta!
Hyvä etten alkanut hoilata mukana! ;D




Lauri Tähkä onkin uusi, suuri suosikkini. =D

-Lainaus osoitteesta Putkilahti






EDIT 21.9.2009:
Miltei JOKA kerta
kun kävin tuolla erikoishammaslääkärillä
parin vuoden ajan,
-soi radiossa Lauri Tähkä. =)




.

Kiviä ja vettä

.
















Merta katsellessa
repaleinenkin sielu rauhoittuu.




Oletko huomannut,
kuin joka saaressa on kahdenlaisia rantoja?
Toisella puolen on hiekkarantaa
toisella puolen kiviä.
Johtuu tietenkin jääkauden kulkusuunnasta...

Tai esimerkiksi järvissä:
pohjoisranta on kivikkoista rantaa
ja eteläranta on hietikkoa,
noin niikuin karkeasti arvioiden...

(Reposaaressa kesällä 2006)




.

Kuunliljoja

.



















Hmmmm...
En mie ole oikein hyvä äiti...
Omia murheitani murehtiessani ja unohtaessani
itse syödä, havaitsin eilen, (torstaina) etten ollut
käynyt edes kaupassa kuin lauantaina viimeksi.
Nunnukkakin katsoi jääkaappiin koulusta
tultuaan ja tokaisi:
-Minäkin muutan pois kotoa! Tääl ei ole ruokaa!
Alkoi olla aika siisti jääkaappi. Ei ruuan murenta.
No nyt taas on. Murujakin. Illalla kävin kaupassa.
(Minäkö muka käytän käänteistä sanajärjestystä?)

Kyllä mussukoille oli jotain syötävää kotikaapissakin
etteivät pelkästään kouluruualla viikkoa eläneet.
Mutta sitten eilen yhtäkkiä oli loppu laktoositon
maito, tavallinen maito, floora, leipä, (riisikakutkin),
pyykinpesuaine ja kaikki...

Toissa päivänäkään en muistanut käydä lähikaupassa
vaikka kävelin siitä ohi kotiintulomatkalla, kun
kävin katsomassa yhtä kolmiota. Meidänhän ei ole
sopivaa asustaa neliössä nyt, kun meitä on kolme...

Mutta ei se ollut meidän kolmio. Siinä ei ollut edes
parveketta. Parvekehan pitää olla, että saan haistella
ulkoilmaa ja tuulta ja kasvattaa vihreitä rehuja, jotka
joko kasvavat - tai sitten kituvat. =)


Syksy on syventynyt. Takki saa kohta olla topattu.
Ja hanskat kädessä.

Ja Miihkalilla on päivä vapaata lukiosta.
-Hänellä on nimittäin tänään kutsunnat...

Niin he kasvavat.
Moonwomanin liljat.
Huomaamatta.

Aika kulkee kuin hirvi.
Yhtäkkiä se on edessä.



.

Taas vettä?

.















Uusi päivä koettaa
sateellaan masennuttaa




























Sade synnyttää mustia enkeleitä
Niin täydellisiä...


Olikohan tänä kesänä
Porin Kirjurinluodolla
yhtään mustaa enkeliä?
Edellisenä kesänä niitä oli näkyvissä.


.

Itsy Bitsy Spider

.


Hämä hämähäkki
kiipes langalle
Tuli sade rankka
hämähäkin vei
Aurinko armas
kuivas satehen
Hämä hämähäkki
kiipes uudelleen






Carly Simon



Niin miunkin pitänee tehdä...
Kiivetä vaan uudelleen.
Kiitokset kaikille tsemppaajille!

Ihan kuin taas jaksaisi vahvempana...




.

Menneen kesän ruusuja

.
















Ruusun pullistuneita kukkapohjia.

.

Kuva-arvoitus

.


.











Mikä tämä on... ?




Arvauksia:
Sukulaissielu: Keijun siipi
-Voisi olla, mutta ei tällä kertaa... =)

Sukulaissielu: Hallattaren siipi
- Hallattarella on vaan mustat
kärähtäneet tyngät siipien paikalla...
Ei siis sekään valitettavasti ollunna oikein... =)









.

Viininpunaista

.
















Syksy on viininpunaista tulvillaan.
Villasukat esiin kaivellaan.
Nuhaisia nenuja niistellään.
















Kynttilänliekit
ja ystävyys lämmittävät.
Lohduttavat.
Jaksamaan auttavat.
















Ystäville paljon lämpimiä ajatuksia
Syysviininpunaisia...









.

Tänäänkin tuoksui omenapiiraalta

.


















Maman puutarhan omenapuu eilen.




.

Älä luovuta

Älä luovuta.








.

Kaipaaville lohtua

-Sinne, missä he ovatkaan...






Eikös jouluvalmistelut pitäisi aloittaa ajoissa?
Ettei tule häslinki ja stressi?
Jouluaattoon on tänään... (katso sivun alareunasta.)
Kirjoitankin tässä kirjettä siis jo joulupukille:
"Toisitko ukkeli-rakas mulle Josh Grobanin?
Ei koko miestä, hupsu!
Mutta oma Josh-cd olis mukava yllätys.
Lupaan antaa sulle pusun jos sen teet. "
.

Klassikkoja

.

Hmmm...
Valitettavasti suurta suosikkiani
Magnum Classicia ei ollut yhtään
pakastimessa, kuvattavaksi... =)


Mutta miulla on mielessä tällasia:










Eikös vaan tuo leijonakuvio olekin
aikamoinen klassikko? =)
Väri tosin, tuossa autossa
-kenen lienee ollut-
jota keväällä kuvasin,
muistuttaa Ferrarin punaista...
(Ferrari on suuri klassikko,
mutta sellaisesta en ole saanut
napattua kuvaa...!)


Olettekos huomannut miten
Peugeot-leijona
muistuttaa Suomen leijonaa?
Peugeot (jo 1400-luvulta)
vs Suomen leijona (1580...)
Klassikoita nekin siis. =)




Ja uunissakin on juur yksi klassikko.
-Omatekoinen kaalilaatikko. =)
Ja jälkiruuaksi äsken syntyi
klassisia
suklaamuffinsseja. =)


(Edit: Koska muffinssit
olivat gluteenittomia, (erilaisia)
ei porukka niistä oikein tykännyt.
Olinko itsekäs kun en tehnyt
muffinssei venhäjauhoista????)




Tämä hassutus osallistuu
Valokuvatorstain Klassikko-osioon.
.

Vaate-haaste

.

Myy, Ronjuska sekä Lunara haastoivat
hallattaren kertomaan seuraavaa:

Kerron mitä minulla on päälläni,
kun saan tämän haasteen.
Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä,
jotka haastan tekemään saman perästä.
Heidän tulee myös kirjoittaa
nämä säännöt merkintäänsä.

Miulla on päälläni Italia-T-paita, jonka
kuvituksena jättikupillinen cappuccinoa.
Soon matkamuisto vuosien takaa. Sen
päällä virkattu pitkä luonnonvaalea
liivi. Jalassani on mustat farkut,
mustat sukat ja sitten ois viel aluvaatteet.
(Niitä ei liene syytä selventää tarkemmin? )
No, toiset ovat mustat ja toiset neonpinkit.=)
Päätelkää itse kummat.

(Mun vaatteista tulee mieleen
tarina: oli mustan musta yö...)

En erityisesti haastele nyt kettään
vaan annan luvan jälleen halukkaille
ottaa tämän haasteen tästä, naps,
mukaansa ja kertoilla vaatetustaan. =)


.

Purnauskis

.

Nyt kannattaa
olla käytännöllinen,
eikä kurotella
liian korkealle.
Jos joudut
rikkomaan lupauksen,
etene asiassa varovasti.
Pidä huolta,
että pääset
hyvittämään asian.

Näin ennusti horoskooppini tälle viikolle.




.

Haikealle päivälle

Sleep well
you all...


.

Lennä mun lempeni laulu

Lempi-haastetta pukkasi!
Iines J haastoi kertomaan lempiasioistani. =D
Kas näin:



Lempikirja:
Kaiken aa ja oo on ollut L. M. Montgomeryn Runotyttösarja,
(muita kirjailijoita profiilissani)

Lempielokuva:
Viimeksi olen nyyhkyttänyt Titanicia uudelleen katsellessani viime viikolla.
On se upeasti tehty elokuva...

Lempimusiikki:
Loirin, Akin ja Josh Groban'in laulut...

Lempiartisti/bändi
Josh Croban.

Lempibiisi:
Elokuvasta Troija (jota en ole koskaan nähnyt)
tunnusmusiikki; Remember, esittäjänä Josh Groban...

Lempi-idoli:
Moni ihminen on idolini.
Rehellisyydellään, hyvyydellään, lojaaliudellaan...

Lempinäyttelijä:
Ben Affleck, samalla pehmeä ja samalla jämpti,
vanhoista leffoista Cary Grant ja Gregory Peck

Lempi-tv-sarja:
Venälainen telenovela (EI MIKÄÄN saippuasarja)
joka juur päättyi, oli pitkästä aikaa huiman kiinnostava.
-Luontodokkarit ovat ok.

Lempiruoka:
Perunamuusi tai riisi ja siihen jotain lisäksi, vaikka kalaa, broileria...

Lempisuklaa
Fazerin sininen, tietty!!!!
Ja kirsikkasuklaa, aina. =)

Lempikarkki
Hedelmätoffee

Lempijälkiruoka
Persikkarahka

Lempijäätelö
Magnum-jäätelö

Lempiruoka- ja janojuoma
Vesi

Lempimehu
Kotitekoiset mehut

Lempilimppari
Lidl'in Kokis!

Lempidrinkki
Mie en paljon tunne tuota alkoholipolitiikkaa,
mutta sanotaan pina'colada... =)

Lempi-mieto-alkoholi
Hmmm... Saunasiideri?

Lempisanonta
-Mutku...

Lempivaate:
Pitkät housut ja pitkät hameet,
trumpettihihapuserot, joissa itämaista kirjontaa miehustassa

Lempimaisema:
Meri, järvi, metsä, hiekkaranta.
Kaikkea muuta, mutta ei naapuritaloja. ;D

Lempipaikka kotona
Oma pehmeä sänky

Lempi-ihminen
Rehellinen, luotettava

Lempiystävä
Luotettava ja huumorintajuinen.

Lempimuisto
Miun pappa-puoleni...
Muistan miltä pappa tuoksui
muistan äänensävyn...
Ja tulee itku ja ikävä näitä rivejäkin kirjoittaessani...

Lempiharrastus
Nykyään valokuvaus, bloggailu ja muu kirjoittaminen


Lempitaulu
Lempitauluni on tällä hetkellä tyttäreni
piirtämä työ, joka on vielä ilman kehyksiä

Lempiväri
Joulun/Ferrarinpunainen, viinipunainen, musta, terracotta, puunvärit

Lempiasento
Kyljelläni köllöttely tai polkupyöräily
silloin kun saan pyörän omaan käyttööni. =)

Lempiauto
Punainen pösö. =)

Lempieläin
Kissaeläimet...




Ja Lempi-haaste lähtee etieppäin kaikkien niiden
mukaan, jotka haluavat tämän tehdä.
Jättäkää vaikka puumerkki alle, ja olkaa hyvät.






PS:
Mummo aina kuunteli radiosta Sävellahjaa tms
(älkää kysykö multa mitään radiosta kun en mie sitä yksinäni juur kuuntele)
jossa lähetettiin onnitteluja lapsenlapsenlapsenlapsilta jne
isoisoisoäidille jne, ja melkeen aina tuota otsikon kipaletta
toivottiin, jonkin mieskuoron esittämänä...

Omenantuoksuinen viikonloppu

Esikoinen saapui saunaan perjantaina ja lähti
kämpilleen vasta sunnuntaina. Osittain kuulema siksi
että kuuli että lauantaina ois Italianpataa ja sunnuntaina
porsaankyljyksiä... =) Tie miesten sydämeen,... =)

Lauantaina meillä oli omenapiiraspäivä vaniljakastikkeella.
Sopivasti Nunnukallekin tuli ystävä kylään joka heti ovella
kehui hyvää tuoksua. =)
Vaikkei niitä omenoita juur tullut puutarhoihin
niin saahan niitä toki kaupasta! =)
Ja niinikään lauantaina Miihkali pääsi himopuuhaansa
eli napsimaan rallikuvia Heinolaan.

Ja me kaikki pääsimme sunnuntaina tupaantuliaiskaffeelle
esikoisen siistiin asuntoon. Kaikki oli just paikoillaan.
Ja hymyillen huomasin asioita, jotka olisin itse tehnyt
ja laittanut juuri samalla tavalla. Onko meillä siis, ainakin
joissain asioissa, samanlainen katsantokanta?





AMERIKKALAINEN OMENAPAI

Pohja:
225 g voita tai margariinia
4 ½ dl vehnäjauhoja
3 rkl sokeria
3 rkl vettä

PS: JOS
tahdot piiraaseen myös
kannen, tee kaksinkertainen
taikina.

Täyte:
4 omenaa
1 tl kanelia
1 prk maitorahkaa
2 munaa
1 dl kuohukermaa
1½ dl sokeria
1 rkl vanilliinisokeria

voiteluun: kanamuna

Sekoita keskenään pehmeä voi,
jauhot ja sokeri.
Lisää kylmä vesi
ja sekoita taikina tasaiseksi.
Painele 2/3 taikinasta voidellun
piirasvuoan pohjalle ja reunoille.
Laita loppu taikina kylmään.
Kuori ja lohko omenat.
Levitä omenalohkot pohjan päälle
ja mausta kanelilla. Sekoita maitorahka,
munat ja vaahdotettu kerma keskenään.
Mausta sokereilla. Kaada rahka-kermaseos
omenalohkojen päälle. Kauli loppu taikina
kanneksi ja nosta vuokaan.
Sulje reunat haarukalla painellen
ja voitele munalla.
Pistele haarukalla
tai ota pienellä muotilla kannesta kuvioita.
Kypsennä 200 asteessa n. 40 minuuttia.
Tarjoa jäätelön, vaniljakastikkeen
tai kermavaahdon kanssa.


PS:
Itse en tehnyt kantta, vaan
koko taikinasta pohjan isoon vuokaan.
Ja maitorahkan sijaan käytin kermaviiliä
ja kermavaahdon sijaan ruokakermaa,
ilman vaahdotusta.
-Menitkö sekaisin? ;D



Lisää omppupiiraita tällä sivulla...
Kuvaa ei ehditty ottaa valmiista
piiraasta... Kokonaisena. =)





EDIT klo 14.50:
Mymskä kommentoi, jotta onkos
tämä sellai Mummoankan piirasohje. =)
Ja juu, sellai siitä tulee jos laittaa taikinasta
sivuun 1/3 jonka lopuksi kaulitsee ja
tekee siitä piiraalle kuoren.



.





Tällaisen Mummoankan piiraan tein
vadelmista jokin aika sitten,
pieneen pai-vuokaan.




.

Ole hyvä köyhille

.

Pienenä lapsena lempilukemistani, oli vintin puruista löytämäni Zacharias Topeliuksen Lukemisia lapsille-kirjat, joissa olleen yhden tarinan otsikon nimi on suora lainaus omaan otsikkooni. Topeliuksen jäljiltä luemme yhä monia ihania satuja. Niin kuin esimerkiksi Koivu ja tähti, joka perustuu kirjailijan suvun tosielämään. Tämä satu on erityisesti jäänyt mieleeni...

Topelius runoili esimerkiksi monia tänä päivänäkin tuntemiamme ja laulamiamme ja laulajien toivomuksistamme esittämiä rakkaita joululauluja.
Kuinka moni muuten tietää, että toista tuhatta laulun sanoitusta yhteensä runoillut Jukka kuoppamäki, on sukua kirjailija Topeliukselle, suoraan alenevassa polvessa? =)

Mutta aiheeseeni köyhyyteen, lisää esimerkkiä seuraavassa laulussa, joka oli mummoni suuren sankarin, monitaitoisen Tapio Rautavaaran kappale köyhästä miehestä ja hänen kuolemastaan. Rautavaara oli itsekin köyhästä yksinhuoltajaäidin perheestä, eli kuuluisuuteen ei tarvita rikasta elämänalkusysäystä.

Kerjäläisegenda/On kuollut ontuva Eriksson

On kuollut ontuva Eriksson ja moni on hyvillään,
Ei enää puistojen porteille hän laahusta kerjäämään.
Monet kyllä itkulla saatetaan alas rauhaan kalmiston,
Vaan sua ei itkenyt ainutkaan... Vai itkikö, Eriksson?

Ja nyt hän on puistonsa jättänyt, hän on saapunut taivaaseen.
Ei sisälle aivan, mut portille hän jäänyt on hattuineen.
Mene hiukan lähemmäs portteja, niin näät mitä luvattu on.
Voit itsekin mukaan toivoa... Vai voisitko, Eriksson?

Ei moista juhlaa nähnyt hän ole koskaan päällä maan,
Ja ihme - kerjäläiselle nyt almuja ojennetaan.
He nyt Luojan edessä näyttävät, miten hyviä hurskaat on,
Ja hattusi neuvoilla täyttävät... Se riittääkö, Eriksson?

Tuli ilta vihdoin taivaaseen ja portteja suljettiin
Ihan edessä miehen ontuvan ja avainta kierrettiin.
Maan päällä tämän jo kokea sait, se osasi ollut on,
Ja osasi myöskin on olla vait'... Vai onkohan, Eriksson?

Mies ontuu ääneti muurin taa ja nuttunsa turviin käy.
Tänä yönä sada ei ainakaan ja poliiseja ei näy
Paras takana taivaan porttien sinun varmaan olla on.
Olis liikaa musiikki harppujen... Vai oiskohan, Eriksson?

Rautavaara, Tapio, säv.,
san. Oiva Paloheimo,
sov. Georg Malmstén

Miten sinä suhtaudut köyhiin?
Rahanpyytäjiin?
Katastrofikeräyksiin?
Kerjäläisiin?
Kaupustelijoihin?

Olen joskus, tai aikas useinkin,
antanut viimeiset käteisrahani jollekin kerjääjälle, keräyksiin
ropoja, tai katusoittajalle... Joskus vaan ei ole itselläkään ollut valitettavasti antaa latin lanttia...

Kerran huonohampainen nainen oli myymässä
eurolla ruusuja kadulla. Vaikka olimmekin vailla yhteistä
kieltä, pysähdyin, annoin kaikki 10 euroani
taskuistani ja kieltäydyin kuitenkin ottamasta yhtään
kukkaa. Hän voisi myydä ne jollekulle muulle.
Hän purskahti itkuun ja halasi minua, ja aivan
selvästi, siunasi minut...
Siitäkin tilanteesta oli vaikeaa lähteä pois.
Jättää hänet siihen omaan elämäänsä.
Omatkin silmät kyynelissä...



Lapseni ovat kieltäneet, etten saa enää tehdä niin.
"Höpsö äiti!"
he sanovat.
"Kävele ohi!"

Mutta se on niin vaikeaa.
On hirvittävän vaikeaa "kävellä ohi"...
Kun tietää toisen tuskan.
Tietää, miten toisen on täytynyt kovettaa luontonsa, niellä ylpeytensä
ehkä myös ihmisyytensä ja alentua kerjäläisen tasolle,
jotta saa kaupasta edes hiukan ruokaa hengenpitimikseen...
(Kyllä omat lapsenikin tämän ymmärtävät, eivätkä ihan tosissaan ole kieltoa antaneet. Yhtä lauhkeita he ovat itsekin.)


Minä tiedän sen vaan niin jokaisella solullani,
kuinka joidenkin elämä on kovaa.
Kesällä liikkuneet kiellot olla auttamatta kerjäläisiä
pahensivat oikeasti nälkäänsä apua anovien ahdinkoa.
-Saivat ihmiset inhoamaan kerjäläisiä...
Tuon rahaksi kutsumamme paperinpalojen puute voi aikaan saada
ihmisissä odottamattomiakin tekoja.
Tosin, eivät kaikkien sydämet ole koskaan ennenkään
kerjäläisille lämmenneet.


Mutta mistä me voimme tietää, mitä heille on tapahtunut.
Mikä heidät on tähän elämäntilanteeseen ja ahdinkoon johtanut?
Kukaan ei voi koskaan sanoa, ettei itselle voisi koskaan käydä niin...
Elämästä ei tiedä, mitä se heittää eteemme.

Itse, myös apua odottamattomilta tahoilta saaneena,
tiedän, miten siitä avusta on kiitollinen.
Apu ei unohdu. Ikuna. Ainakaan minulta.



Mutta niin kuin kaikessa muussakin,
tässäkin kukin taapertaa tyylillään.
Ja tähänkin asiaan suhtautuminen, on verissä.
Peruja kotikasvatuksesta.
On se.
-Joko teet samoin kuin vanhempasi, esikuvasi.
Tai teet aivan päinvastoin. Periaatteesta.
Mie kuulun tuohon ensimmäiseen lokeroon. Oma Mamani antaisi vaikka viimeisen paitansa sitä tarvitsevalle. Ja voi miten usein olenkaan nähnyt Mamani auttavan heitä, joilla asiat eivät ole kaikkein parhaimmalla tavalla. Pyyteettömästi.
Ja tiedän teitä muitakin, jotka niin teette.
Olette hyviä köyhille. Avuntarvitsijoille. Hädässä oleville.
Se joko on omassa sydämessä se halu hyvään, tai sitten sitä ei ole lainkaan.

Puhumattakaan tosiaan siitä,
mitä Savisuti kommentissaan totesi, nimittäin
miten antaja saa hyvänmielenendorfiineja
antaessaan apuaan, lahjan, lahjoituksen...

Ja niin ikään Evelin muistuttaa omassa kommentissaan, ettei
se tarvitse olla materiaalista sen antamisen ja auttamisen.
Sehän voi olla vaikka jo pelkkä puhuminen jollekulle, hymy,
halaus surulliselle.
Tai voit auttaa tekemällä jotain lähimmäisen luona, hänen
puolestaan tai avukseen.
Sekin on antamista, jos näkee ettei toinen jaksa, ja auttaa silloin
tätä lähimmäistä omalla tavallaan.
Sekin on hyvyyttä.

Niin kuin TT Allan toteaa, ei elämänrikkaus ole elämän pääsisältöä,
vaan se on se elämänlaatu.
Taiteilijoiden kohtalona useimmiten, muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, on ollut elää köyhyydessä.
Ja niinhän se on että vasta kuolema tekee heistä suuria sankareita.
Ihmisen arvoa, on vaikea mitata.

Skyen pointti siitä, etteivät ihmiset juuri uskalla edes kohdata
muita ihmisiä, on valitettavan totta.








Kuva Iitin kirkosta
.

Kukkakärpäsiä

.










Kiitos Chilimoon vastauksesta!
Otin chiliruukut sisään jo viime viikolla ja aivan selvästi ne pari chiliruukkua jotka partsille jäivät, ovat nyt paleltuneet... =(
Mutta toisaalta haaveilenkin niihin ruukkuihin talveksi parvekkeen somistukseksi paria timanttituijaa tms ikivihreää, jos nyt rahavarat antavat jossain vaiheessa myöten...

Näköjään chili pitää siitä, että sen multa pääsee välillä kuivahtamaan?
Taisin kesähelteillä liikaa kastella ressukoita. =)
Se chili, joka kasvoi sisätiloissa, on vankempi varreltaan ja pontevampi lehdiltään, kuin ulkona kasvaneet. Ulkona niistä tuli pitkiä ruikkuja. Jospa ne olikin niitä lipputangon siemeniä

Ruukut sisätiloihin tuotuani niistä levisi vitsauksenkaltainen lauma pikkukukkakärpäsiä tai -itikoita tms, joita saa olla myrkyttelemässä ruukkujen mullasta harva se päivä.
Pitää vaan ensin kysellä keuhkoputkentulehduspotilaalta, tarviiko hän mitään? Onko hänellä nälkä? Jano? Vessahätä? Ai ei. Hän lukee? Nukkuu? Piirtää?
-No sitten mää laitan tän oven vähäksi aikaa kiinni...

Seuraavaksi ruukut partsille ja pikainen mullan myrkytys, odotus ja kohta voipi parvekkeen tuuletuksen jälkeen napata rehut taas sisälle. Sitten voikin taas avata potilaan huoneen oven. Ja varmuuden vuoksi tuuletus hänen huoneessaan pikaisesti.
Seuraava ohjelmanumero, jossain vaiheessa,
on kuolleiden ötököiden imurointi ruukkujen alta.

Ihanalle ruusulleni vihreä myrkkypullo saatiin liian myöhään. Se raukkaparka oli kauttaaltaan pikkuisten ötököiden seittien peittämä... =(
Myrkytin kuitenkin senkin ja lopulta leikkasin ruusun viiden sentin mittaisiksi tyngiksi sydän tuskaa tuntien... Juurakon vien Maman ihanaan puutarhaan. Jospa ruusu talven oikeassa puutarhassa lepäiltyään jaksaisi keväällä lähteä uuteen kukoistukseen ja tehdä siellä, oivallisissa olosuhteissa uusia ihmeellisiä kukkia.




Ja jos ei noi lentävät pikkuötökät kohta lopu, (niitä pyörii jo tässä koneen näytölläkin!) niin nuakin chiliruukut lentävät takaisin parvekkeelle. =)

Pieniä kannanottoja

.


.







Minä sanon aspartaamille ja
atsoväreille ei,
ja niin sanoo jälkikasvunikin.




Ja tämäkin on hyvä:














.Muut tehkööt mitä tykkäävät.



.

Lämmöllä muistaen

.



Vasta tunti sitten katselin tämän päivän uutisia... =(
Muistelin mitä kirjoitin 24.4.2007.
Tuo toive ei valitettavasti toteutunut.


Soikoon musiikki muistona heille kaikille
tähtien tuikkeena taivaallamme loistaville
Freddielle, Lucianolle, Elvikselle, Akille, Kirkalle...
ja niin monen monelle muulle...



Tutulle ja tuntemattomammalle.
Läheiselle ja kaukaiselle.

Jokaiselle tähden tuikkeelle.
Lämmöllä...

.

Satuja aikuisille

.

Onko se jonkilainen verenperintö?
Onko se geeneissämme?
Melankolinen mentaliteetti?
Varsinkin jos oma elämä ei ole niin ruusuillatanssia,
vaan enimmäkseen täynnä niitä ruusunpiikkejä.
Mukana muutamia hentoja ruusunnuppuja sentääs...

Onko se pakoa arjesta?
Siksikö sitä kaipaa hyvää kirjaa, jonka myötä
voi elää muita elämiä?
Saa samaistua muihin ihmisiin, vaikka vain
jonkun toisen mielikuvituksen luomiin?

Siksikö sitä elää elokuvassa mukana niin täysillä, että saattaa
kiljaista elokuvateatterissa täysillä. "Eiii!" kun
sankari on vaarassa...
Tai kastelee vieressä istujan housunpuntit omilla kyynelillään
kun elokuvassa käy huonosti...
Tai on onnesta pyörryksissä, jos kirjassa tai leffassa "oikea"
rakkaus voittaa? Sydän pamppaillen elää myötä kaiken.
Hyvän ja pahan.

Vai onko se, se pieni lapsi meissä, joka aikuisenakin vaatii saada
nähdä ja kuulla jonkinlaisia satuja, jaksaakseen taas arkea?








.

Onneksi oli nenäliinoja...

.














Voih!!!!
Nyt se loppui!

Äsken näytettiin viimeinen jakso Nelosen telenovela
Anastasiasta! Mie ikkutin ja katsoin...
Onneksi oli noita Nessuja varattuna pelkkää nuhaa varten,
saatikka sitten suurelle tunteenkuohulle, ja romanttisen onnelliselle lopulle...
Ja viimeinkin koko tunnussävel Мне не жаль soi.
(suom: En ole pahoillani)
-Ihana sarja!

Sukulaissielun(i) sivulla, ylemmässä videossa tuo
mieleenpainuva musiikki soi erittäin hyvin ja (varoitus) siitä
näkee mitä tapahtui viimeisessä jaksossa...


Nimimerkki:
Ikuinen romantikko
joka itkee ilosta
itke surusta
ja joskus itkee
ihan muuten vaan...


EDIT:
Myös Anna Amnellin Blogisisko 3-blogissa Anastasiasta. =)






Foto Bednaya Nastya
.

Nuhanenä bloggaa

.

















Nuhanenä bloggaa ja niiskuttaa
ja kaihoilee yhä Mamin puutarhaan.
Vuorossa vaaleanpunainen dahlia.
.

Syysmuuttajia näkyvissä

.















Noin viisikymmenpäinen valkoposkihanhiparvi
lentelee täälpäi paikasta toiseen kivasti paapattaen
jo syysmuuttoa enteillen.

Kohta näemme lintuauroja taivaalla kun ne ja
kaikki muutkin kesävieraamme lähtevät.

Ja me vain sitkeästi jäämme...


Edit:
Nuorimmaisella on sitten sitkeä
keuhkoputkentulehdus...



.

Muovipusseja ja muuttolaatikoita

.


.








Osallistunpa Valokuvatorstain aiheeseen,
kuvapeitosta, mitä kukakin näkee 1.9.2007
klo 11. Eli elonviipaleita. Meillä näkyi
muuttolaatikoita ja muovipusseja.
Esikoinen muutti pois kotoa.=(
Kuva pojan mikroaaltouunilaatikosta...

Ja hiukan näkyi tunteita ja tuoksuja.
Vähän myös kauniita ja rohkeita.
Mutta enimmäkseen päivien viemää.
Noin vertauskuvallisesti...


.