
Nyt alkavat taasen, ne juhlavat iltaruskot,
kun taivas iskee kuvainnollisesti tulta.
.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
9 kommenttia:
Sinulla sitä on usein niin kauniita kuvia, katselen niitä aina ihastuneena täältä sohvannurkasta vaikka en useinkaan taivu kommentoimaan.
Kiitos jatkuvasta kannustuksestasi ja oikein ihanaa elokuun alkua!
*halaa*
Kiitos Anna-pieni =)
Tuo mitä juuri teit, kannusti minua.
*kiitoshali*
Sinullekin kaunista elokuuta, vaikken tiedäkään
millainen elokuu on siellä puolen maapalloa.
Uskomattomat värit, vau! Toivottavasti viikonlopun korkeapaine tuo lisää ihania iltoja ja auringonlaskuja.
Ihana kuva, upeat värit : )
Aikamoinen tulitaivas.
Kauniita kuvia... Miihkali on ollut oikeaan aikaan nyt liikkeellä. Kaunista.
Iines J
Aivan! =)
Ja onhan tulossa se monien laulujenkin ajanjakso, jossa
elokuun kuutamoillat houkuttelevat vielä nauttimaan kesän hehkusta.
Auringonkukkametsä
Soon tua mun keskimmäiseni joka osaa
kuvata hienosti. =)
Anna Amnell
Näin on. =)
Tuostakin näystä meillä oli useita kuvia, mutta blogi täyttyisi jos ne kaikki tänne laittaisi...=)
Sukulaissielu
Hih! Mie usein kiljun jossain ikkunassa että nyt äkkiä
kamera tänne! =) Ja usein kamera ilmaantuu.
Ja kuvaaja. =)
Kerrassaan upea kuva. Arvaa harmittiko eilen pyöräretkellä, kun ei ollut kameraa mukana ja näin järvellä joutsenparin. Ilmeisesti eukko hautoi munia? pesässä ja ukko ui vierelle, nousi kurottamaan ja availi siipiään... =P Vaikka tuskin olisin ehtinyt jarruttaa ja saada kuvaa napattua.
Myy
Niin se usein on, että ihania hetkiä lipuu ohitse eikä niitä saa tallennettua
muualle kuin syvälle sieluunsa. =)
Lähetä kommentti