Miten sopivatkaan Tomi Metsäkedon
kappaleen sanat hyvin tuohon kuvaan,
jossa Olavi Lanun veistoksen
hahmot ovat jähmettyneet ikuiseen
syleilyynsä...
Veistoksen nimi on Harmaa tammikuu
Osallistun tällä Valokuvatorstaihin
ja Runotorstaihin osallistuin tuolla
tanssiaiheisella runolla...
13 kommenttia:
Olipa tunnelmallinen patsas,
samaa miestä halaillut... ikuisuudet.
Syleily, isolla S:llä. Huh, oikea karhunhalauas. Moni vain pelkää karhunhalausta - minäkin.
Mistähän mahtaa tuo kuva olla ikuistettu...?
Aaah, se on Lhdessa! Tutustuin paremmin kirjoitukseesi, Hallatar. Olin niin innoissani aiemmin, etten malttanut.
Elegia
On niin kuumaa tanssia, että pari ikään kuin sulaa toistensa syliin, tuo kivi oikeasti näyttää ikään kuin valuvan, laavakiveä;)
Hannele =)
Jos se on se OIKEA
häntä onkin onnellista halata ikuisuus. =)
Elegia =)
Oi mie näen siinä halauksessa turvaa...
Joo, Lanun patsailla on täällä Lahdessa oma pieni
puistonsa. Klikkaamalla sivun
veistosten nimiä sat patsaan esiin...
Kutuharju =)
Jospa se on sitä todellista rakkautta
kun syleillessä sulautuu yhteen? =)
Ehkä hivenen jäykkää tanssiksi :D
Rita =)
Jos he ovat jo vaaaaanha pari?
Ja sitäpaitsi he ovat ikuisuudessa
tanssimassa, loputonta valssiaan... =)
Noinhan sitä sitten vanhemmiten käy.
Kirsi Myllyniemi =)
Olisi lohdullista
ja onnellista
sulautua rakkaansa kanssa
ikuiseen syleilyyn...
=)
Lämmin tunnelma, vaikka ovatkin kivestä. Houkuu ikuista yhdessäoloa, rakkautta. Ei edes aika voi heitä erottaa, ei rapautuminen, ei mikään.
Mehtäsielu =)
Miun kuvaan liittämäni vihreä kehys taitaa korostaa
kivettynyttä tunnelmaa.
Mutta jotkut selvästi näkevät Olavi Lanun työn (työt) miun tavallani:
Niissä on läsnä suuri tunne:
usein se on juuri rakkaus.
Rakkaus voittaa kaiken. =)
Siekin huomasit. =)
Minäkin pidän Lanun veistoksista. Niissä on tunnetta.
Obeesia =)
Niin on.
Herkät kädet ja sielu sillä miehellä. =)
Lähetä kommentti