Niinhän sitä luulisi
järveä tyhjäksi
pelkäksi vesipläntiksi.
Opin sukeltamaan
ennenkuin uimaan.
Pidättämään henkeä
ja auki silmiä.
Oli jännittävää katsella
veden alla kaikkea.
Katselin silmiin haukea
monipäisiä ahvenparvia
pohjan puukarahkoja.
Ja omaa kuvajaista
vedenpinnan kalvosta.
Kunnes löysin lahon
veistetyn veneenraadon.
Enkä minä koskaan
sitä pystynyt koskettamaan!
Vilkas mielikuvitus
-tuo köyhän huvitus-
kantaa uidessani muistoa
etten ole vedessä ainoa.
Jokin ihme paniikki
ajaa minut tieheni
ennenkuin edes pääsen
sukelluksiin järveen.
järveä tyhjäksi
pelkäksi vesipläntiksi.
Opin sukeltamaan
ennenkuin uimaan.
Pidättämään henkeä
ja auki silmiä.
Oli jännittävää katsella
veden alla kaikkea.
Katselin silmiin haukea
monipäisiä ahvenparvia
pohjan puukarahkoja.
Ja omaa kuvajaista
vedenpinnan kalvosta.
Kunnes löysin lahon
veistetyn veneenraadon.
Enkä minä koskaan
sitä pystynyt koskettamaan!
Vilkas mielikuvitus
-tuo köyhän huvitus-
kantaa uidessani muistoa
etten ole vedessä ainoa.
Jokin ihme paniikki
ajaa minut tieheni
ennenkuin edes pääsen
sukelluksiin järveen.
Silti haaveilen:
joskus vielä sukeltelen
lämpimissä vesissä
paineilmalaitteet selässä... =)
edit: kiitos Simon, kun korjasit
väärän nimikkeen. =) Tässä videossa
Simon on harrastuksensa parissa.
Simon muuten itse soittaa kitarallaan
videossa kuultavan kappaleenkin. =)
Osalistun tällä kuvalla ja runo...öh..elmalla
sekä runo- että valokuvatorstaihin.
14 kommenttia:
Järvi on kaikkea muuta kuin tyhjä, mutta laineiden keinuntaa katselemalla on hyvä tyhjentää oma mielensä ja rauhoittua.
Minustakin järvessä sukeltelu on pelottavaa, tummassa vedessä ei voi nähdä, mitä siellä on pohjalla. Ja vieläkin pelkään, että joku tarttuu uidessa jalasta ja vetää syvyyksiin. Kunnolla peloteltu Näkillä!
Vesi – tyhjennys ja täyttymys. Sukellus vain ja uusia maailmoja aukeaa...
Ei tyhjää, mutta hiljaista.
Pinnalta näyttää tyhjältä...salaperäistä sisällä. Sukeltamalla löytyy ihan oma maailmansa, toinen elämä. :)
Perämiespoikani lähti just vaimonsa kanssa kolmeksi viikoksi etelän vesiin sukeltelemaan..
mutta me sukelletaan vain ajatusten syvyyteen, kunhan niistäkin selviäisi.
Allyalias
Joo, tuon mie allekirjoitan.
Kun nostan hiukan silmiä koneen näytöltä, näen järven, jota katson enemmän täällä kämpässä,
kuin telkkaa konsanaan. =)
Katriina
Aivan. Miekin lapsena sain sentäs
lähdepitoisessa kirkkaassa
-mutta tosi kylmässä- vedessä harjoitella tuota sukeltamista ja sitten uimista.
-En mene lainkaan mihinkään sekaiseen mutaveteen...
Paju
Trooppisessa meressä oisi huisia sukellella ja ihailla koralleja ja eksoottisia kaloja...
Helanes
Vedenpinnan alapuolella on
hiljaista. Ainakin Suomalaisessa järvessä.
Toista se on meressä, jossa valaat ja delfiinit päästelevät ihmeellisiä ääniään...
Tarjuska
Aivan. =)
Onnellisia ne, jotka sukeltamaan pääsevät.
*ihan hitusen kade...* =)
Catarina
Oi heitä!!
Mutta totta puhut,
on vaikeaa välillä tämä elonvirta
-ihan veden pinnallakin. =)
Hieno runo. Tyhjästä vedenpinnasta tuli mieleen mitä kaikkea sen alla onkaan piilossa. POhjassa saattaa olla vaikka mitä!
Hansu
Kiits.
Niinpä...
Kun vielä omaa hurjan mielikuvituksen
niin...
Joskus omista ajatuksista on itselle haittaa.
Minä annan kahdeksikon. On vaihteeksi mukavaa, että runo ei lopu alkuunsa :)
Hieno runo ja aivan ihanan kaunis järvipläntti:)
Voi Leonoora!
Se on aivan liikaa suuri numero! =D
*punastuu pontevasti*
Tuo on vaan pikaräpellys jossa
kulkee kyllä oikea tarina taustalla, mutta loppusointujen ja runomitan kanssa on vähän niin ja näin.. ;D
Mutta kiitos, kiltti Leonoora!
Ja Salkallekin kiitokset!
Hassun "runon" sain tihrustettua. =)
Järvet ovat aina ihania.
Jos siis ovat järviä.
Jos eivät ole haisevia suolampia tms...
Hups. Menneisyyden haamut yrittävät
ängetä muistoihin.
Kaunista viikonloppua siullekin Salka.
Hupsis, laitoin kommentin tästä, mutta ei olekaan tallentunut.
Hieno runo. Veden voi ajatella tässä runossa vetenä, johon voi sukeltaa mutta myös vertauskuvana: Ihminen sukeltaa pinnan alle, omaan alitajuntaansa ja löytää sieltä kaikenlaista mielenkiintoista. Se suorastaa vilisee elämää. Kiinnostavin tässä runossa oli tuo vene; mitä kaikkea se voikaa kuvata? Suoranainen aarre. Miten monta elämäntarinaa siihen liittyy.
Jokohan nyt onnistuisin tallentamaakin tämän kommentin?
Mielenkiintoisia pohdiskeluja, Mehtäsielu. =)
Vene oli mielestäni kammottava.
Se oli yhdestä suuresta puusta koverrettu ja iät ja ajat järven pohjassa maannut...
Yritin monesti sukeltaa ja koskettaa sitä.
Mutta viime tingassa oli pakko vetää käsi pois ja nousta äkkiä pinnalle hengittämään...
Lähetä kommentti