Hallatarkuva
.
.
Vielä sunnuntaina
olivat pohkeet ihan kipeinä lauantaisesta
kiipeilystä Tiirismaan harjulle.
Upeiden näköalojen ihailu vei puuskutuksen,
ja jalkojen maitohappoisen pakotuksen
mennessään. Ainakin hetkeksi. =)
-Kunnes takakenossa piti laskeutua alas rinnettä.
Vaikka muualla onkin jo aivan selkeä kesä,
ja keräsin muutamia valkovuokkoja
nyrkkiini harjulta, niin oli siellä yhä luntakin.
Pohjoisrinteellä. Talvisesti. Kasapäin. Kinoksina.
Alhaalla rinteessä laskivat pikku-pojat rattikelkalla
ja muovipulkilla mäkeä lumessa,
ja ylhäällä harjulla ollessamme tusina mönkijää
ilmestyi yhtäkkiä kuin lauma hämähäkkejä ja nousi
karehdittavan kevyesti harjulle safarireissullaan.
Hallatarkuva
Siisti Kota odotti seuraavia kävijöitään.
Kaikki polttopuut näkyi olleen jo kyllä poltettu.
Miten lie seuraavat vierailijat makkaratulet saavat?
Hyttysetkin ovat sitten muutes heränneet...
Hallatarkuva
Puuta...
Ihanaa harmaata, lämmintä puuta...
PS: Samaa rinnettä ja järveä, hiukan idempää,
Messilän web-kamerasta nähtynä.
.
