Näen kitkemättömiä kukkapenkkejä. Sormeni syyhyävät. Tekee mieli mennä. Kitkeä kaikki harmoniaa sotkeva. Enkö koskaan opi ettei minun tarvitse yrittää korjata kaikkea?
ur 30.5.07
.
5 kommenttia:
Anonyymi
kirjoitti...
Hallatar, meilläkin olisi rikkaruohoja kukkapenkissä ja paljon.
Mutta kun en ole ehtinyt kitkeä niin löytyi lemmikitkin, jotka kai viime keväänä poistin rikkaruohoina ennen kukintaa. kauneus joskus piilottelee.
Kun kuljen keltaisten voikukkapiennarten ohi, on pakko välillä tunkea kädet syvelle housuntaskuihin.
Tämä koskee joskus muitakin elämän asioita, joihin voisi suhtautua niin, että nojautuu vain peremmälle tuolin selkänojaa vasten, eikä ota kantaa joka asiaan : )
Catarina On totta että joskus sekasorrostakin löytyy kauneutta. =) Villi niittykin on kaunis. Ja kukkapenkkejä ja kasvimiata mie kitkisin mielelläni...=)
Auringonkukkametsä Joo, voikukat erityisesti aiheutttavat harminpuuskia! Ne tekee mieli kiskoa juurineen, kun tietää, kuinka hankala niistä on päästä eroon kasvimaalla... Miten pienenpienestä voikukan hahtuvasta syntyykin hetkessä sellainen sitkeä riesakasvi? =)
Ja kyllä mie vähän muutakin tarkoitin kuin vain kukkapenkkejä... Vähän sivusin tuota jo aamulla laittamaani päivän mottoa...=)
5 kommenttia:
Hallatar, meilläkin olisi rikkaruohoja kukkapenkissä ja paljon.
Mutta kun en ole ehtinyt kitkeä niin löytyi lemmikitkin, jotka kai viime keväänä poistin rikkaruohoina ennen kukintaa.
kauneus joskus piilottelee.
Sama vika täälläkin!
Kun kuljen keltaisten voikukkapiennarten ohi, on pakko välillä tunkea kädet syvelle housuntaskuihin.
Tämä koskee joskus muitakin elämän asioita, joihin voisi suhtautua niin, että nojautuu vain peremmälle tuolin selkänojaa vasten, eikä ota kantaa joka asiaan : )
Catarina
On totta että joskus sekasorrostakin löytyy kauneutta. =)
Villi niittykin on kaunis.
Ja kukkapenkkejä ja kasvimiata mie kitkisin mielelläni...=)
Auringonkukkametsä
Joo, voikukat erityisesti aiheutttavat harminpuuskia!
Ne tekee mieli kiskoa juurineen, kun tietää, kuinka hankala niistä on päästä eroon kasvimaalla...
Miten pienenpienestä voikukan hahtuvasta syntyykin hetkessä sellainen sitkeä riesakasvi? =)
Ja kyllä mie vähän muutakin tarkoitin kuin vain kukkapenkkejä...
Vähän sivusin tuota jo aamulla laittamaani päivän mottoa...=)
Tuon on hyvä runo, vakava. Ajatus jää kytemään.
Katriina =)
Niin...
Se voisi olla myös itkemättömät.
Turhaa murehtia kaikkea...
Omissakin on tarpeeksi murehdittavaa.
Lähetä kommentti