Hallatarkuva

Vaellat siellä jossain
kaikki aistit uutta hamuten
Puolestasi iloitsen
ja mietin
olisinko kärpäsenäkään
päässyt mukaasi lähtemään
ur
Mukana Runotorstaissa sekä
Valokuvatorstaissa...

Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
7 kommenttia:
Ihana kuva johon runo sopii hyvin. Haikea tunnelma.
Voi kiitos Allyseni! =)
Mie olisin niin mielelläni myös menossa jonnekin...
Haikeutta ja myötäelämistä.
Ethän nyt kärpäsenä häiritsemään!
Tuima =)
Niin.
Näin on. =)
Helanes =)
Tuokin on aivan totta.
Ihastuttava kuva ja haikeantuttu tunnelma runossakin, onnistunut yhdistelmä!
Ihmettelen kaikkia runonvääntäjiä, itseltäni ei ole ikinä syntynyt riviäkään.
Kiitos Katriina!
Mie neitokaisena kuules yritinkin oikesti runoilla. =)
En vaan koskaan oppinut...
Noita lyhyitä leimahduksia syntyy itsekseen. =)
Mutta kiitos kovasti.. =)
Sitäpaitsi sie saat ihan hyviä ja ihania rivejä ainakin blogiisi aikaan! =)))
Lähetä kommentti