Rannoillakin on jo sulaa.
Kivet ja pohja näkyvät.
Jos odotat oikein hiljaa
voit nähdä komean hauen,
jään läpi kevättä tähyilemässä.
Keskemmältä jää on ikäänkuin marmoroitunut.
Kuin Michelangelon marmoripaasi,
joka odottaa muokkaamista...
Mutta tämä marmori on hyvin haurasta.
Niin pelottavan haurasta...
Siihen ei saisi yhtään Daavidia veistettyä.
Kuin korkeintaan hetkeksi...
Kuvajaiseksi.
Silti jäälle yhä mennään...
Ja lehdistä luetaan suru-uutisia:
Kokenut kalastaja hukkui.
Pariskunta vajosi jäihin.
.
6 kommenttia:
Marmorilta se tosiaan näyttää.
Mitä jäälle menijöiden päässä oikein liikkuu? Onko se jännittävää leikkiä elämällä ja kuolemalla, luonnon ja kohtalon härnäämistä, jos vielä tänään...? Kukaan ei käy kaupungissa kai pilkillä henkensä pitimiksi. Nykyisin käännän pääni pois, kun menen ohi, etten joutuisi todistamaan jään pettämistä.
Kaunista ja niin vaarallista. Kauniita kuvia jälleen kerran Hallatar. Kuvaajan sielu sinulla.
Hienoja kuvia.
Jäillä on nyt vaarallista. Ei sinne kannata enää mennä. Ikäviä uutisia tuollaiset. "Turhia" kuolemia.
Katriina =)
Niinpä...
Puuttuuko nykyihmisiltä itsesuojeluvaisto?
Vai onko se tosiaan jonkinlaista kohtalonuhmaa?
Sukulaissielu =)
Kiits! =)
Eihän nää mtn...
Allyalias =)
Ne ovat niin turhia, hyvin sanottu.
Minua ei ole jäälle saanut enää aikoihin.
Pelottaa...
Kauniita kuvia! Ikäviä tosiaan nämä jutut hukkuneista, mitä saa lukea aivan liikaa! En kyllä voi ymmärtää, miksi sinne jäälle mennään, vaikka varmasti tiedetään, että jäät ovat jo vaarallisen heikkoja!
Lisbetti
Sepä se!
Miksi?
"Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee..."
Lähetä kommentti