Hallatarkuva

.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
8 kommenttia:
Huomenta tähän viikkoon.
Mie en nyt iedä,missä ollaan menossa,mitä on sattunut-ja mikä on tilanne..
Mutta pitkään jatkunut apeus tuntuu jollain tavalla olemaan esillä riveillä ja rivien välissäkin.
Menenkö metsään?
Voinko tehdä jotain?
Rutistan nyt alkajaisiksi täältä mansesta,kun muutakaan en voi.
Huomenia Vintti
Kiitos rutistuksesta!
Älä tuosta vasemmalta ja olkapään kohdalta rutista kovaa...
I'm just fine...
Päästää, sulattaa, laittaa - armahtaa, elähdyttää, pitää meitä kiittämättömiä elossa kenties vielä kauankin.
Tätä toivotaan kovasti!
Kyllä se pyyntö menee perille...
Hyvin tuumittu, Helanes.
Aurinko armas...
Allyalias: aivan!
Ja hiirenkorviakin näin jo viime viikolla.
Tänäänkin sellaisia ihailin...
Genoveeva: tottakai. =)
On vain päivien kysymys.
Onhan muutaman viikon päästä jo juhannus...
Ihana toivotus ja lempeän haaveileva kuva taustalla, Mmmmmmmm...
Salka
Noo mää oon sellai haahuilija.
Eiku haaveilija.
Tai jotain... =)
Kiitos siulle! =)
Lähetä kommentti