Ja siitä piti saada kuvia. Vaikka kurkkukipuisena.
Joten kauppamatkalla
hiippailin kameran kanssa pitkin järvenrantaa,
suu kaulaliinan peitossa...
Oli kaunista. Kuulasta.
Joten kauppamatkalla
hiippailin kameran kanssa pitkin järvenrantaa,
suu kaulaliinan peitossa...
Oli kaunista. Kuulasta.
Kurkin puiden takaa hohtavan haurasta
jääntuloa lupailevaa veden pintaa...
Ja oksien lomasta.
Tervalepän pampuloiden katveesta.
Muutama sauvakävelijämummo
ohimennessään kyseli:
-Tuleekos hyviä kuvia?
-Toivottavasti,
vastasin
ja piilottelin
maalarinteipillä
paikkailtua kameraa. =)
6 kommenttia:
niin sileä jää...
minä olen paikannut kamerani paksulla kuminauhalla :>) ja saan uteliaita kyselyjä, miksi kuminauha kiertää kameran ympäri...
Niin se oli sileää ja haurasta,
ihan uutta. =)
Nyt jäällä on valkea peite.
Kuminauha olisikin parempi.
Hyvä idea!
Teippi kulahtaa heti...
Kiitos vinkistä!
Ihania kuvia! Ei uskois että kamera on rämä:))
Salka
Hih!
Kiits!
No siitä uupuu lukitus akkuluukusta
ja sen korjaaminen maksaa samnverran kuin halvempi uusi kamera.
Muttakun sillä saa kuvia
jos puristaa luukkua kuvatessaan...
Ja kuvat saa koneelle kun puristaa kameranluukkua samalla.
Mutta jos hiukan sormet hellittää
pitää koko lataus aloittaa alusta... =)
Oikeasti se oli esikoisen kamera, mutta
luukku hajosi Yyterin matkalla kesällä.
Eikä kukaan tunnusta hajottaneensa
kameraa.
Nyt esikoinen ei tykkää enää koko kamerasta niin se jäi ihan miun kameraksi. =)
Oi... kaunista, niin kaunista. Sinulla on kuvaajan sielu Hallatar. Kauniita, rauhallisia kuvia. Ja nuo värit, Hallatar sinä osaat ottaa kuvia. Oletko ajatellut kuvaamista ihan ammattina? Joku voisi maksaa mansikoita noista kuvista.
Sukulaissielu
Voi sua! Kiitos...=)
Olin ennen semmosessa ammatissa,
jossa otin kuviakin...
Ei tullu mansikoita. =)
Lähetä kommentti