17.1.2007
Keskimmäisen puvustusta
Miihkalin lukio-opiskelut ovat tulleet siihen pisteeseensä,
että hänellä on seuraavaksi Vanhojenpäiväntanssit, ensi kuun puolivälissä...
Pukua olemme etsineet.
Eh, erittäin edullista... =)
Kengiksi lainataan esikoisen nahkakenkiä, samoin hänen yhtä kravattiaan.
Oma valkoinen paita on Miihkalille löytynyt, mutta se puku...
Ensin meinattiin ostaa pelkkä takki, kun pojalla on uudet tummat housut.
Mutta ehkä sen olisi sit hienompaa kuitenkin olla ihan kokonainen puku.
Ihan eka oikea puku pojalla...
Hui. Ensi vuonna hänkin tietty tarvii jonkinlaisen penkkaripuvun!
Ylioppilaspukuna käy sitten tuo vanhojenpäivänpuku...
-Ja hänkin saa takuulla kohtapuoleen myös kutsun armeijaan,
ja saa ylleen vihreitä pukuja puolentoista vuoden päästä...
-Mihin se aika on hujahtanut?
*lähtee treffeille Miihkalin kanssa miestenvaatehtimoon...*
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti