Esikoinen laittoi vihdoin tekstiviestiä:
"Sain yläsängyn.
Rentoa meininkiä.
-Vielä. ;D"
Eilen hän luki netistä jonkun kaverin kertomaa,
kun *kouluttaja piti ekaa puhetta porukoille:
"Koulutin ennen koiraani.
Koira kuoli.
Nyt koulutan teitä..."
*Emmää tierä armeijasanastoa enkä niiden heppujen nimityksiä...=)
8.1.2007
Esikoinen on perillä
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti