Vaikka päivä kurssilla oli mukava
niin tuo uutinen veti maton alta:
Voi Kiril... =(
Miun matuska-Mamani laittoi tekstiviestin:
"Niin. Kun kaikkien on pakko mennä.
Valitettavasti nyt oli Kirkan vuoro."
Olit vieras,
mutta kuitenkin niin läheinen....
Uneen harso piirteet luo,
ja hämärtää.
Olet siinä hetken,
lämpö hämyyn jää.
Sua tahdon turhaan
tuntein koskettaa,
jää yö,
tumma tyhjyys...
Sä surun pyyhit silmistäni pois...
Säv&san: K.Halonen, K.Jernström, V.Salmi
31.1.2007
Alakuloa
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti