Järven rannalla

.















Melkein sama näkymä päiväkuvana.
Niin se maailma muuttuu,
riippuen siitä, onko taivaalla kuu
vai aurinko.







.

Jouluaattona

.



















Jopa kerrostalot näyttävät kauniilta.
Valaistuina.
Jouluaattona.














Ja vieläpä veteen heijastuessaan.








.

Joulun aikaan

.























Jouluna oli ihana kuutamo.
Se houkutteli ihailemaan itseään
rannalle ja hytisemään,
kylmissään,
ilman hanskoja.
Ja sain houkuteltua kuvaajan...
-ottamaan kuvan kuusta,
kaupungista
ja kuunsillasta. =)


Itse nuuskuttelin sulan maan
esiin tuomia syksyn sienien
ja muurahaispesän tuoksua.



















Ja kaikella kansalla oli hyvä tahto...







.

Jess ;D

.























.

Viime viikolla

.











Tällä
kahden yön vahvuisella jäällä
näin retkiluistelijan...
Pelkäsin puolestaan
ja toivoin että hällä
on kelluntahaalari päällään...


-ur-

.

Satamat sulina

.


















Ja taas sataa...
Kilpailemme pian jopa Venetsian kanssa.
Pitäisiköhän hommata itsellekin vaikka soutuvene?


On tämä hassua... =)

Eräskin ystäväni haravoi vasta lehdet pihastaan,
näin jouluna siihen oli sopivasti työkiireiltä aikaa.
Ja lehdet odottivat ihan rauhassa.
Hän suunnittelee jopa nurmikon leikkausta.
Tässä samalla. Vuodenvaihteen puuhana. =)

Eipä meidän auta kuin totutella.
Onneksi ihminen on sopeutuvainen eläin.
Toisin kuin karhu, joka ei nyt tiedä, koska
oikein pitäisi ne talviunet nukkua.

Ja koiraparat, kasvattavat talviturkkia,
joka sitten putoileekin tukkoina koko syystalven,
kun ei pakkasta saavukaan...


PS: Lehdestä luettua... =)




.

Ehkä

.



















Jospa meidänkin ilmastomme muuttuu samanlaiseksi,
kuin vaikkapa Irlannin, Brittein saarten ja Islannin sää?
Ainakin kuvissa ja elokuvissa sekä ohjelmissa näissä
maissa on aina vihreää, sumuista ja pilvistä...
Sekö on oleva meidänkin kohtalomme?
Haahuilla sumussa?


.

Ei kestä jää

.

 

 

Ei kestä 

Ei ollut järven jää
mitenkään
pysyvää
Se ei tänne jää


Viime talvena vesi
vasta tammikuussa
puolessa välissä
sai pariksi
kuukaudeksi
peitteen jäisen
jonka alle
antautui

Jo huhtikuussa
jää jälleen ryskyen

rantautui

-Una Reinman

Melkeinpä sama maisema yökuvana.

Joulunpunaisia hetkiä

.


Joulu 2007.



















Tämä ihana joulutähti
ilahdutti meitä
ja toi punaista hehkua joulupöytään.





















Pöytäenkulit ja kuusenoksia maljakossa.















 

Joulunmakuinen suklaakakku.
Eli ihan helppo suklaakakku,
maustettuna inkiväärillä ja kanelilla
ja päälle tomusokerikuorrutus,
pätkiksenpaloja ja kirsikoita...





















Saako olla viipale?
Kakkua olisi vielä...







.

Yhtäkkiä mieleeni iski...

.






...että tänään siitä hirveästä päivästä,
on kulunut jo kolme vuotta...



Kynttilät palavat...

.

Takkatunnelmaa

.





Oiva idea, tuo Diggari-tv-kanavan
ritisten palava takkapuuvideofilmi... Oih. =)
Ihan kuin olisi takka olohuoneessa... =)
Niin tunnelmallista!
Mutta se ei lämmitä...

.

Näpit rakoilla

.


.



Mamin luona oli kaunista. Kuin olisi astunut joulumaahan! =)))
Siellä viimeistään saapui joulumieli. =)
Joimme siellä joulukaffeet ja ihailimme ja tyhjensimme Mamin runsasta pöytää. =)




Ja mitäs meidän joulupöydässä oli?
Kaffeeleiväksi mie väsäsin suklaakakun. Kuorrutin sen tomusokeri-kuorrutuksella ja ripottelin päälle säilykekirsikoita, joita on jostain juhlista jäänyt jääkaappiin.
-Muutin nekin kun muutettiin asuntoa.
Pilkoin mintun mauksi siihen myös neljä pätkistä.

Ja lanttulaatikko... Se pitää tehdä aina ihan itse. =)
Maksalaatikon ja porkkanalaatikon ostan kaupasta, koska
Saarioinen saa, ja osaa tehdä ne paremmin ko mie.
Jotkut muut äidit saavat siis tehdä meidän perheen jouluruokia. =)
Kinkku ollaan toki itse paistettu toissayönä.
Joulunaikaan varsinkin, kaipaan niin leivinuunia,
sillä siinä ruokiin tulee se oikea maku...

Nuoriso toivoi imellettyä perunamuusia, mutta mie ostin heitä varten sitä(kin) valmiina kaupasta, sillä ei sitä kummiskaan paljoa mene kaupaksi. Kunhan maistelevat.
Teen aina liian ison annoksen sitä, ja uudelleenlämmitettynä tuuvinki, niinko Mami sanoo, ei maistu enää hyvälle. Parempi siis olla sopiva annos kuin liikaa.

Nää eivät tykkää rosollista, mutta miulla oli niukennettu versio siitä, eli punajuuria ja herkkukurkkua.
Joulukalana oli savustettua pippurimakrillia, jonka päälle tuli hivenen voileipä-piccelssiä.
Ja joululimppua tietty pitää olla.
Nuoriso on tottunut makeahkoonkin leivän makuun ja tykkäävät setsuurileivästä ja muistakin maustetuista leivistä ja sellaisesta, jossa on paljon kaikenlaisia siemeniä.
Lapsena kutsuivat sellaista leipää "linnunruokaleiväksi" =)
Toki arkena leipä on kovaa ja suolaista, mutta juhlaanhan saa hiukan pröystäillä, edes makealla leivällä.
Torttuja paistellaan lisää vielä huomenna. Ne ovat rapeimpia ja parhaimpia juur paistettuina. =)

Huusholli on puhtoinen ja matot tuoksuvat mäntysuovalle.
Keittiön pöydällä hehkuu Mamin tekemä joululiina.
Kuusenoksat luovat maljakossaan joulun tuoksua.
Piparipurkit ovat täynnä ruskeita joulupipareita.
Kynttilä palaa pöydällä ja parvekkeella...
Saunassa on käyty ja ruokaa on syöty vatsat pullolleen
-ja kaikki ihanat lahjat avattu. =)
Nyt miulla ON taikamuki, kirsikkasuklaata ja
Josh Groban (jeee!) laulaa hiljaa taustalla mm tuota...

Muistan kuinka Mami aikanaan yritti pitkittää sitä lahjojen avaamista ihan hirmu myöhään, ja se oli joskus lapsesta vaikeaa.
Meillä on kotona kirjoittamattomana sääntönä vain, että syödään ensin. =)
Alkavathan nuo nuoret olla jo niin isoi, etteivät enää NIIN malttamattomana odota lahjojen avausta. Taisin itse olla ensimmäisenä kinuamassa pakettien avaamista...






















Mutta Nunnukka-tyttöpä suunnitteli, leikkasi taikinasta, paistoi ja koristeli ikioman piparkakkutalon. Tai oikeastaan piparilinnan. =)
Korkeutta talolla on noin 43cm ja leveyttäkin löytyy! =)
Mie poltin sormeni aamusella yrittäessäni auttaa Nunnukkaa piparkakkutalon kokoamisessa sulalla sokerilla.

Vasemman käden etu-ja keskisormet ovat rakkuloilla, mutta voi niillä kirjoittaa.
Palorakot näköjään kuuluvat jouluun.
-Ja murtunut keskivarvas ja rikkoutunut juomalasi...
Olenko mää hiukka onnettomuusaltis?

PS:
Jouluun kuuluu myös ainakin yhden perheenjäsenen
reissu päivystävälle poliklinikalle...




.

Joulurauhaa

.
























Nyt rauhoitan blogin joksikin aikaa, sillä
nuorison kanssa pitää tehdä kaikenlaisia
tuoksuvia ja onnellisia asioita, jotka
liittyvät jouluun.

Näin kaunis kuusi meillä on joskus ollut. =)
Nyt ei kotiin mahtuisi, kuin pöytäkuusi,
mutta tämän muistojen kuusen myötä
toivotan kaikille oikein hyvää,
piparintuoksuista joulua. =)))










PS: Muista joulukalenteri

Annatko aikaasi vanhemmille?

.

Luin suosikkilistaltani Jura Jukolan
blogista, kuinka hän teki hienon teon
ja vei isoisänsä elokuviin.
Sitä oli mukava lukea.

Liian vähän vietämme aikaa
vanhempien ihmisten kanssa.
Sukupolvien välille syntyy
rankkoja kuiluja...

Pitäisi muistaa,
että ehkä joskus itse
olemme isovanhempia...
Haluammeko, että meidät
unohdetaan? Muistetaan
ehkä syntymäpäivänä ja
jouluna?
Entä ne sadat muut
elämisenpäivät?






.

Jotain

.

Olen saanut tänään kyläiltyä
ja siivottua loput muuttorumbasta piiloon.
Nyt ei romuihin enää kompastu.
Miten olinkin hidas, ja uuden kodin
kuntoonlaittamiseen meni reilu viikko!!!?
Tai juu, se on tuo vatsa joka pistää
välillä kaksinkerroin...

Olen saanut ihastuttavaa postia! ♥ ♥ ♥
Postiljoonilla oli erittäin paljon postia
meidän osoitteeseemme.
Kiitos!!! ♥ ♥ ♥ Miljoonasti! ♥ ♥ ♥
♥ ♥ ♥ Erityisesti P:lle. =) ♥ ♥ ♥



Älkääkä siskot ja veljet liikaa rehkikö joulusiivouksien kanssa.
Ei se JOULU tule katsomaan niitä kaappeja eikä nurkkia... =)
Kunhan on jotain punaista jossain, jotain vihreää toisaalla
ja suurimmat romut pois kulkureiteiltä.
Ja hyvää syötävää.
Se riittää. =)

.

Lumi-bisnes

.

















Kohtahan tässä maassa tarvihee tehdä
bisnestä lumella. =)
Jokaiselle oma lumitykki kotiin,
jolla luodaan mukava oma talvitunnelma
joka pihaan ja puutarhaan. =)
Taloyhtiöille alennusta hinnoista.
Laitetta saatavana myös vuokrattavana.


.

Lapsellista

.


Naurettiin Nunnukan kanssa kovasti tuossa iltapäivällä. =)
Puhelinmyyjä yritti kaupata lehtiä, mutta mää keskeytin sen
jaaritukset lyhyeen ja tokaisin puhelimeen lapsellisella äänellä:
-Äiti ei oo kotona.
Puhelinmyyjä kyseli enkö olekaan se ja se ja mie vaan jotta
-En.
Koskahan äiti sitten tulee, kysyi mies, johon mää taas:
-En tiijä.
Lupasi soitella uudelleen.
Pahus. En siis päässytkään siitä eroon! =)

Nunnukka seisoi vierellä suu pyöreänä ja repesi onneksi
nauruun vasta kun olin sulkenut luurin.

Nuoriso aina manaa, kun olen liian lepsu puhelinmyyjille
ja ne saavat mut puhuttua ympäri ostamaan vaikka mitä.
Nyt pääsin noin nopeasti eroon myyjästä.
Ainakin hetkeksi. =)

Usein kun vastaan puhelimeen, siellä kysytään, onko isä
tai äiti kotona.
Ja mie voin todeta ettei oo ketää muuta ku mie...
Tottahan se on! =)
-Mulla on niin piipittävä ääni. ;D
Hehee. ;D






.

Nyt jos joku tulisi ovesta

.













...niin hän haistaisi vastapaistetut joulutortut.
Kolme kiloa piparitaikinaa odottaa pakastimessa
ja lantut jääkaapissa...

Mikä lie minutkin on villinnyt?
Joulu? ♥


.

Kunpa

.

























Kunpa
Jouluksi sataisi lunta
Ja valkoinen oisi koko luomakunta




.

Punaista väriä

.



















Maman ompelema joululiina
odottaa kaapissa
viikonloppua ja ensi viikon alkua.
Pala palalta löytyy joulumieli.
Punainen luo hehkua.




.

Taitaa se talvi tulla

.

















Saattaapi se jää nyt pysyäkin...




.

Joulumieltä ihan hiukan

.




















Koska muutto sattui niin, että
se vei joulukuun alun, ei seinälle
ehtinyt perinteinen
karkkijoulukalenterimmekaan
ennen kuin ihan vasta hiljattain.
Taskuissa tietty Fazer-suklaatia.

Nyt joulutavaralaatikkokin on
esillä ja jotain jouluakin...



.

Itse kullekin säädylle

.

























Ihana ovi tuossa italialaisessa
Upim-tavaratalon vanhassa
joulukuvastossa,
joka on kuin satua.
Joka sisältää miehille miehekkäitä lahjoja,
naisille naisellisia lahjoja
sekä lapsille ihania, lapsellisia lahjoja.


.

Auts!

.









Poistin blogeja varten perustamastani
sähköpostista vahingossa
jonkun tärkeänkin sähköpostin,
jota en ollut huomannut aiemmin...
Nyt harmittaa!

Pari tärkeää meiliä ehdin avata ja vastata,
mutta joitakin meni yhdessä ajattelemattomassa
napinpainalluksessa ikuisesti kadoksiin... =(

Näitä sattuu kuulema muillekin?
Lupaan olla tarkkaavaisempi täst'edes.




.

Missä on taas mun joulumieli?

.






















Ajatus on tärkein, eikö?




.

Unelias uneton

.



















Voi tätä
pimeää
Kylmää
Harmaata
Jäytävää
Nukuttavaa säätä
Se ihan painaa
särkevää päätä



-u.r.-



Patsas Olavi Lanun tuotantoa
.

Lepään rauhassa =)

.

















Kortisoni on näköjään joka lääkärin ensiapu
vaivaan kuin vaivaan.
Ei, en saanut sitä silmääni. =)
Silmä on ihan ok ja esikoinen avusti minua
saamaan jo lokakuussa valmiina odotelleet
uudet piilarit optikolta.

Kiitos Jake!! ♥ Hirmusti!!

Olkapäähäni mie sen kortisonipiikin sain.
Nyt pitää olla vuorokausi nostelematta
ja retuuttamatta huonekaluja. Tosin,
eihän niitä enää paljoa tarvitsekaan
retuuttaa... =)



.

Miun kädet

.






















Miun kädet ovat kaikista vahvoilla pesuaineilla kuuraamisista
niin hellänä, että jopa pelkkä vesikin tuntuu nyt satuttavan ihoa.
Saatikka sitten että pesisi vaikkapa kuumalla astianpesuvedellä
astioita... Auts, auts, auts...

Nyt kurssille, (työharjoitteluun).
Kurssikin meni hiukan pipariksi
tämän muuttorumban takia.
Mutta onneksi kyseessä oli ns. lyhytkurssi,
jonka "jatkokursseille" voi hakea aina
uudelleen, jolloin kurssitusaika olisi n: vuosi.
Mutta oikeasti taidan miettiä vielä uudelleen
tuota alaa.

Mieluummin olisin oikeasti töissä
kuin koulunpenkillä. =)
Minulle on niin kärsimystä
istua paikallani...


.
Kuvassa amaryllis ennen
nurin kupsahtamistaan... =)

Yksi ovi takana

.

Me jätimme kaikki avaimet
äsken vanhaan asuntoon.
Sinne se jäi siistinä
odottamaan uusia asukkaita.
Jälleen yksi ovi on takana,
kiinni ja historiaa.

Onko toinen ovi avoinna?





.

Syytinkipaikka miltein selevä

.













Tungosta Vesiurkujen ympärillä itsenäisyyspäivänä.
Miihkali sai vasta sitten kunnon kuvia, kun väki lähti pois.
.

Mietteitä

.

























Voin kuvitella,
että jos on asunut iäisyyden samassa paikassa
ja joutuu muuttamaan,
miten vaikeaa se onkaan.
Miulle ja nuorisollehan tää on rutiinia,
kun olemme muuttaneet yli
parikymmentä kertaa...

Voisimme perustaa muuttofirman.
Tai julkaista ohjeita muuttajille-kirjasen...
"Mitä pitää ottaa huomioon asunnosta
pois muuttaessaan".
Mitä pitää siis kaikkien muutto-
ilmoitusten ja viranomaisshown
lisäksi ottaa huomioon ihan henkilö-
kohtaisella tasolla. Ja ne ohjeet
pätisivät sekä omistus- että
vuokra-asunnossa:

Ensiksi: Varaa paljon laatikoita
ja jätesäkkejä. Vielä. Enemmän.
Tulet tarvitsemaan niitä PALJON.

Tyhjennä kaikki kaapit.
Pyyhi hyllyt ja kaapit.
Jos kiinteän kaapin alin hylly on irtonainen
todennäköisesti sen alle on
kadonnut esineitä ja pölyä.
Tsekkaa ja siivoa ne.

Puhdista ilmastointikanavat
tai niiden huoneistossa olevat osat
sekä pese liesituuletin ja sen suodatin.

Pese liesi yltäpäältä.
Vedä se pois paikoiltaan ja
puhdista mahdolliset irtoroskat
lieden alta ja pese mahdollinen lika.
Ps: Pyyhi myös lieden sivut ja taustat.

Ota pakastimen pistoke pois
rasiastaan ja tyhjennä se.
Pakastin tulee sulattaa
niin, että näet, ettei siitä valu
sulamisvesiä lattioille.
Anna silti sen sulaa rauhassa.
Voit nopeuttaa sulamista vaikkapa
asettamalla kuumaa vettä sisältävän
astian pakastimeen ja pitämällä
sen oven avoimena.
Joissakin pakastimissa on sulatus-
vedelle oma ohjain jonka alle voit
asettaa matalan astian.
Pyyhi huolellisesti astianpesuvedellä
hyllyt, seinämät ja ovi.

Vedä pakastin irti paikoiltaan.
-Varo ettet riko lattiapinnoitetta...
Imuroi roskat ja pöly pois kaapista
ja lattioilta...
Pese lattia joka jää kaapin alle.
Tee samoin jääkaapin puhdistus.
Lopuksi laita kaapit paikoilleen
ja pyyhi vielä ovet, pese lokerot yms...

Pese wc tosi huolellisesti.
Katosta lattiaan...
Ethän halua että seuraava
asukas saa sinusta suttuisen
vaikutelman. Tai että hän
saa siivota suttuja?

Siivoa tiskiallaskaappi samoin
huolella. Samasta syystä.
Ei ole mukavaa siivota muiden
sotkuja.

Älä jätä myöskään roskiasi asuntoon
sillä ne ovat sinun tekosiasi. Sinä
viet ne siis roskiin. Lasikeräykseen.
Kierrätykseen, yms...
Pese roska-astiat huolella.

Ikkunat kannattaa pestä seuraavan
asukkaan viihtyvyys huomioiden.
Hän voi väsyneenä, tehtyään samat
siivoustoimenpiteet kotonaan, astua
suoraan uuteen kotiin. Onnellisena.

Muista siivota myös varastot ja kellarit,
vintit, imuroida asunnon lattia ja pese se
sekä pesutilat ennen kuin lähdet
asunnosta viimeisen kerran.

Jos et tee mitään näistä, seuraava asukas
joutuu tekemään tämän kaiken
kahteen kertaan.
Sekä omassaan,
että sinun entisessä asunnossasi.

Siivoa asunto kuin äitiäsi varten.=)
Ja jos tarviit apua loppusiivouksessa
mie voin tulla avuksi. =)


-Bulgarianjogurttipalkalla. =)



.

Sinivalkoista juhlaa

.



















Vesiurut
juhlistivat itsenäisyyspäivää
Pikku-Vesijärvellä.



.

Hyvää juhlapäivää

.

Miten hyvänsä sitä vietättekin. =)


PS: Vielä ehtii tuohonkin mukaan.
Illalla klo 20.00 on H-hetki...



.

Lumiraavintaa, piippauksia ja pauketta

.



















Vähän väsy.
Heräsin jo neljältä, kun aura meni
teillä ja pihoissa edes takasin ja saapui aina
puolen tunnin välein toiseen kohtaan ja välillä
saapui erinäköinen aura raapimaan. Miksi ihmeessä
parin hiutaleen takia tuommoinen aurashow?
Ja kaupungin keskusta on aivan sohjoa?
Ainakin eilen oli ihan puuroa...

Menevätkö auramiehet nukkumaan päiväksi?
Asuvatko he hiljaisessa talossa jossa saa päivällä nukkua?
En taida toivoakaan yhtään enempää lunta täksi talveksi.

Ja kun aurat viimein katosivat, saapui roska-auto
peruutuspiippareineen joka roskakatokselle... ;D

Siispä saavuin "naapurin" puolelle, keitin vettä
murukahviini ja istuin koneelleni tarkastamaan
toimivatko kaikki joulukalenterin luukut vanhassa
blogissani. Yksi video oli kadonnut 20.n päivän
kohdalta, joten piti etsiä uusi joulujuttu...

Sitten yritin hiukan nukkua ilmatäytteisessä
patjahökötyksessä olohuoneessa.
(niin, onneksi ei ole sohvaa, kun ei sellainen edes mahtuisi
uuteen kotiin. Se sohva mikä meillä hetken oli, ei käynyt
meille astmaattisallergisille herkkänenuille... )
Mutta eikös, nythän on jo naapurien töihinlähtöaika.
Mitään enää nukuta siinä ovien paiskonnassa ja melussa.
No, nukuinhan mä 6 tuntia tänä yönä, mutta
kun tuntuu että vieläKIN vois hiukan nukkua.
-Varsinkin kun kerrankin nuorisolla on tosi
myöhäinen koulupäivä.

Ne, joilla on koulussa uskontoa, joutuvat menemään jo
aikaisin opintielle tänään. Nää saavatkin lekotella. =)
Muut luokkakaverinsa menevät Marskin patsaalle
laulamaan virsiä, ilman pipoja, ja saavat flunssan.
Näin tapahtuu joka vuosi.
Miksi uskonto ja isänmaa on kytketty yhteen?
Eikös itsenäisyyspäivää voi muuten viettää?

Me vietetään sitä huomenna hissukseen tavaroita
yhä roudaten ja vanhaa asuntoa siivoten, ja ehkäpä
hernesopan tai maksalaatikon voimin.
Ja ai niin, tuo pitää arpoa. =)





.

Soo soo

.



.




























Reilu viikko sitten,
lumiharson peittäessä kaiken,
nämä sorsat kymmenine kavereineen
valtasivat puiston. =)
Ja mää yllytin kuvaajaa kuvaamaan niitä.

Mie pidin tänään muutosta "lomaa"
kaappien siirtelyssä venäytettyä
olkapäätäni lepuuttaen.
Eli vietin päivän Mamani luona.
Nyt kotona.
Miihkalikin on näemmä vienyt
sänkynsä uuteen kotoon.
Viime yönä siellä nukuimme vain
mie ja Nunnukka.
Ja nukuimme tosi hyvin. =)







Edit:
Emme tienneet tuossa vaiheessa,
että se uusi asunto oli siksi niin hiljainen
kun sen yläpuolellakin oli tyhjä asunto...
Jonkin aikaa.
Kunnes sai uudet asukkaat...


.

Joulukorttimaisemia

.


Ei se mitään vaikkei mulla nyt olekaan
ikiomaa kameraa.
Aina voi lyöttäytyä yhteen sellaisen kanssa
jolla on kamera. Ja vaikkei saisi kiskottua kameraa
irti tuon toisen käsistä, niin sitä voi itse vilkuilla
linssin takaa näin:
-Nappaa tästä kohtaa kuva, please!!!
-Ja tästäkin! Jooko!!!
-Ja lähetä ne sit mun sähköpostiin, please!! =)

























Saa sillaikii kuvia lumihuippuisista puista.

























Tai ikivanhoista, ihanista, halienergiaa
antavista puista...



Jake halusi sen Miihkalin entisen kameran
joten mää sit pyytelen muita kuvaamaan
sen kohteen, minkä kuvan mä haluaisin.
Olen ikkäänkuin "ohjaajana" kuvaukselle. =)
Eli oikeasti voisi haamuna omankin nimensä
kirjoittaa kuvaajan kohdalle, joihinkin kuviin. =)

Tänaamunakin olen sentäs Miihkalin kameralla ite
saanut kuvattua mahtavaa Amarylliksen kukkaa, joka oli
täällä "vanhalla" puolella kaatunut kumoon yöllä.
Tulikos sille ikävä? Se jopa menetti yhden kukankin...


Miihkali sinnikkäästi tahtoo olla tällä vanhalla puolella
koska netti siirtyy uudelle vasta parin päivän kuluttua.

Ja nyt mie meen taas roudarintöihin...



-Ja amaryllis kaatui taas,
heti kun siitä kirjoitin... =/
Nyt se yritti heittäytyä alas
pöydältä ja menetti toisenkin kukan!
Ehkä on parasta että leikkaan sen
ja laitan kukkaputket maljakkoon
ennen kuin se onnistuu ihan kokonaan
tuhoamaan itsensä. =)











.

Nii muutes

.

Pikkusisko lähti Italiaan toissa päivänä...
Onkohan siellä kaunista ja lämmintä?



*haaveilee*


Edit: Saimme me sitten myöhemmin
joulukortin suoraan Italiasta.
.

No höh!

.

Hani kävi katsomassa apk-liitäntöjä uudessa kodossa.
Ja havaitsi, etteihän siellä ole edes poistoputken paikkaa?
Kellään muulla ei sitten ole siinä asunnossa ollut apk:ta?
On siinä tuloliitäntä ja aukot letkuille ja johdolle mutta
ei poistoputkelle mitään...
Mihins se likavesi johdetaan?

Taidan tarvita isännöitsijää apuun.



.

Karheeta

.











Kädet haisevat taas kloriitille ja muille
pesuaineille ja ovat niin karheat että
-niillä paljailla käsillä-
voisi vaikka sukia hevosta. ;D
Juuri nyt ei siis tee mieli virkata tai neuloa...
Voisi olla rasittavaa. =)
No enkä mää mitään virkkauksia ehtisikään!

Oma pakastin on tyhjennetty ja siivottu ja
pakasteet uudessa paikassa jonka pakastin
on vain 1/3 osa tästä entisestä.
Oli se hyvä etten raaskinut ostaa
heinäkuussa pakastinta täyteen mansikoita. ;D
Tein tuon tyhjennyksen muuten jo eilen illalla
ja yöllä pakastin alkoi tiputtelemaan kovaäänisesti
niitä jäitään ja lohkareitaan pitkin kaappia.
Ihme ettei nuoriso herännyt mutta mää heräsin,
joskus kolmen maissa. Kuivasin kaappia ja noukin
jääkökkäreitä pois, levittelin pyyhkeitä pakastimen
ritilöille, tein murukahvia ja tuon enkä saanut
sitten enää nukuttua.

Olen roudannut koko päivän kamojamme
ja sainpa vietyä sänkynikin jo.
Seuraako nuoriso perässä, se jäänee
nähtäväksi. =)
Meinaan nukkua jo siellä uudessa.
Kone jää tänne sillä netti aukeaa
uuteen paikkaan vasta 7.12...


Nyt istun hetken... =)
Söin ällöhernekeiton jääkaapista.
Ja kauheita juustoriisikakkuja. Ja
mehua löysin palanpainikkeeksi.
Vatsa parka.


Edit:
Miihkali tuli kotiin, kauhistui kun näki
että olen vienyt sänkynikin ja alkoi äkkiä
roudata omia kamojaan... ;D
Jo he ovatkin kiitettävästi vieneet tavaroitaan
paikanpäälle. Mää laittelin niitäkin tänään
siellä kaappeihin jotta saavat vaikka kantaa
sänkynsä...


Jahah, nyt mennään laittamaan verhoja.
On se hyvä kun Miihkali on niin pitkä poika! =D


Edit:
Tuosta tuli mieleeni: siellä uudessa on lääkekaappi
sellaisessa paikassa, että vain minä,
perheeni lyhimpänä,
en ylty siihen.

Tarvin sit tuolin, että voin ottaa buranaa. ;D


.

Joulunpunaista

.
Ja lisää tähtiä! Ns "Tähtiperä" Ford Cortina, vm -63


















Eikös tähän, joulukuun ekaan päivään sovi jokin
joulunpunainen ja klassinen?
Tämä on erään henkilön tuleva kesäauto.
Kuulemma. =)



Ja "perinteinen" joulukalenterini on tuolla... =)
Viimevuotisesta on sulkeutunut valitettavasti monta
luukkua. =/ Ja se ensimmäinen kalenterini on
sellaisella nettisivulla, joka ei enää näy...
Mutta toivottavasti tämä tuorein pelittää. =)





.

Olenko oppinut mitään?

.


.


Toiset ihmiset saavat puhtia vastoinkäymisistä.
Ne ovat heille haasteita jotka he haluavat
ja osaavat selvittää ja suorastaan nauttivat
tilanteista. He hierovat innoissaan käsiään
yhteen: - Yes! Tästä tulee jännittävää!
Saavat niistä kai kicksejä, poweria ja endorfiineja
ja ovat elämänsä voimissa?

-Miksi mie sitten menen vastoinkäymisistä lukkoon?
Ja tahtoisin vain kiivetä suuren nallekarhun
syliin turvaan, piiloon kaikkea?
Ja ajattelen vain laulun sanoin:

"Niin pelkään
Toivon
Ja valvon
Mä pelkään..."

Saija Varjus/Sanat Risto Asikainen

Tänään luin hyvän viisauden:

"Kokemus, on se mitä saat
silloin kun et saa mitä haluat."

-Tuntematon-

Olen spontaanisti empaattinen kanssaeläjilleni
vaikka oma sydän itkisi.
Itse haavoitettuna voin kyllä kantaa
toista haavoittunutta.
Olenko oppinut jotakin omista haasteistani
ja kokemuksistani?
Olenko minä siis heikko vai vahva?

.

.

Sarastaako?

.


.












Ellit Plazan testi kertoo,
oletko matkalla kohti valoa
-vai pimeyttä.



Miun vastaus oli:

"Huh huh, selvisit tuomiotestistä puhtain paperein. Vastaustesi keskiarvo huitelee elämäänsä tyytyväisen ihmisen lukemia, vaikka satunnaisia ääripäitä elämässäsi varmasti onkin. Kenties perhe-elämä kukoistaa, mutta töissä menee huonosti? Tai nautit työstä, mutta fyysinen kunto on rapistunut. Hyvähkösti menee siis, ensi viikolla ja ensi kuussakin. Ihan kympin arvoista tulevaisuutta sinulle ei testin perusteella kuitenkaan voi luvata. Kunhan petraat joissakin osa-alueissa, huominen näyttää sitä paremmalta.

Ai mistäkö testi sen voi tietää? No, tarkasti ohjelmoitu testituloslaskuri tietää, että joidenkin kysymysten kohdalla olisit mieluusti valinnut jonkin toisen vaihtoehdon. Se kertoo, ettet itsekään ole ihan tyytyväinen kaikkeen."

Sarastaa siis hiukan....
(Meinasin kirjoittaa, että sairastaa... ;D )


PS: Uutisissa luki jotta ulkomaalaisperäinen
nimi saattaa estää työhönoton..? Näinkö olisi?





PS: Kuva on arkistosta. Ei nykyhetkeä...

Fiilistelyä

.

Nunnukka hyräili huoneessaan tuota,
ja se jäi soimaan miunkin päähäni.
Soikoon se nyt teillä muillakin... =)





Bryan Adams - Everything I do...


Edit: Oh... Joulukuussa hän on kuulema
taas Suomessa... =)
.

Vain tyhjät penkit

.












Eräänä päivänä
tuosta paikasta ohi kulkiessani
vilkaisin niemekkeelle...

Olisi tullut riipaisevan ihana kuva.
Siellä mies ja nainen halailivat ja suutelivat toisiaan
seisten tuossa kauniissa maisemassa.

Teidän täytyy vain kuvitella heidät tuonne.
Pieniksi, ohikiitäviksi hetkiksi.
Niin kuin minäkin heidät näin.

Vain hetken.
Kunnes käänsin pääni pois.
Kuin häveten.

Sehän oli heidän hetkensä.



.

Mull on tästä asti aikaa

.












Riite.
Se hento.
Ritisevä.
Peittänyt kertaalleen
tänäkin syksynä
tämänkin järven lahdelmia.
Yrittänyt
pysäyttää aikaa.

Minulla on
ollut tänään
ylimääräistä
aikaa istua koneella
Saamatta aikaiseksi
mitään
tärkeää.
Ehkä olen
odottanut ihmettä?

Mutta ehkä
näitäkin
päiviä
tarvitaan.


-U.R.-


.

Väliaika, kahvia ja pullaa!

.














Pitää hiukan kehua kuvataikuria:
Lukion kemian opettaja oli antanut luokalle tosi
pitkän ja vaikean kemian kaavan ratkaistavaksi.
Opettaja itse sanoi tuhlanneensa ratkaisuun
puolitoista A4:sta paperia...
Ja hän lupasi koko luokalle aamiaisen,
-jos joku ratkaisee tehtävän.

Viime maanantaina Miihkali näytti opettajalle
oman, yhden sivun ratkaisupaperinsa ja
opettaja sanoi, että hyvältä näyttää,
tai siis pahalta hänen kannaltaan. =)

Ja viime perjantaina, seuraavalla kemian
tunnilla, koko luokka sai nauttia Miihkalin
ansiosta kahvia ja opettajan itse leipomaa
pullaa. =)






Edit:
Kuvasta taustatietoa:
Kyseessä on siis kumirukkaseen
jäädytetty vesikäsi, joita luulimme
vuosi sitten tarvitsevamme,
kun Nunnukka piti Halloween-juhlat.
Jääkädet piti laittaa punaisen mehu-
boolin sekaan... ;D
Mutta kumirukkasista jäi jääkäsiin
niin hirveä haju, että luovuimme
ajatuksesta.

En siis suosittele tätä jääniksiä booliin... ;D






.

On se niin hyvää

.

Jopa tuokin
vaikka siinä onkin mukana valkoista...













Ja valkoinen suklaahan ei oikeasti
ole edes suklaata. ;D

"Suklaata pidetään usein

hyvin romanttisena aineena."

Öh.
Miten mä taas
tähän aiheeseen päädyin!? =D




PS:
Kuinka moni kävi heti suklaakätköillä?
Kenties pukinkonttiin tarkoitetulla? ;D
Tai lähti kioskille hakemaan suklaatia?
Hih hih!



.

Aattoon on enää xx päivää

.




















Niin kuin muuallakin, niin myös
täälläpäinkin Suomea, on joulukausi
avattu. Kuusi tuotu torille ja joululaulut
raikaavat jo liikkeissä ja reippaat tavaratalo-
mainosäänet houkuttelevat ostamaan sitä
sun tätä. Ja voi niitä suklaavuoria kaupoissa! ;D

Ihanasti pimeyttä valaisemassa näkyy lamppuja
ja jääpuikkoja parvekkeilla ja kuisteilla...
Meillä tosin ei ole mtn koristeita
esillä, kun en tiedä, missä olemme
jouluna. Me vaeltajat...
Silti lämmin tunnelma
saapuu sydämeen.
Joulun aika ja taika.
Ei ne lahjavuoret,
vaan se tunne.
Kynttilä pimeässä...
Sitä on joulu.
Hymyä.





PS: Tuo kuusikuva on kyllä viimevuotinen
muttei sitä kukaan hoksaisi, sillä tämänvuotinen
kuusi on aivan samanlainen.
Ehkä lamppuja on nyt vähemmän, mutta muuten
kuusi on yhtä mahtavan upea! ;D


.

Syön vaikka hattuni, jos...

.


Nyt voi huoletta käyttää tuota sanontaa, sillä
tätä hattua voi syödä. =)










Nunnukka kävi luokkansa kera taidematkalla
pääkaupunkiseudulla tässä männä viikolla.
Tuo pieni Murunen toi mulle tuliaisiksi
tämän hauskan Hattu-suklaapötkön. =)
Mutta enhän mie raaskinut sitä yksin syödä
-vaikka hyvää olikin-
vaan laitettiin pötkö kolmeen osaan
Miihkalin ja Nunnukan kanssa.
Kaikki saivat kaksi palaa. =)

Nam...
Tuota hattua voisi mutustaa useamminkin.




.

Yksi sunnuntai miltei takana

.

















Esikoinen ilahdutti käynnillään. Ja vaikka ulkona
rätki räntää, niin poika polki sitkeästi polkupyörällä.
Hän oli löytänyt tällaisen hauskan kissa-videon,
sekä muokatumman version edellisestä.
Ja tämä on kanssa hauska; rokkaava kisu. =)
Poika tykkäisi kissasta, mutta se astma... =/

Miustakin piti tulla vanhapiika,
joka kasvattaisi pelargonioita ikkunalaudalla
ja hoitaisi kissoja... ;D



Kävimme kahtomassa tänään jälleen erästä asuntoa,
josko siitä tulisi tuleva koti. Taas Nunnukka
erityisesti ihastui paikkaan. Jonnekinhan meidän
on pakko päästä majoittumaan ennen vuoden loppua...
Vuokrasuhde kun lakkaa silloin nykyiseen asuntoon.

Nunnukkakin voi jo paremmin. Hän voi pahoin ja
pyörtyi perjantaina... Satutti samalla häntäluunsakin...
-Olisiko anemia, alhainen verenpaine tms?
Testataan nyt rautatabletteja ja salmiakkia.
Soitan lääkäriajan hänelle huomenna.

Kotona meillä oli juhlaruokaa sunnuntain kunniaksi.
Niin kuin usein sunnuntaisin. Oli piknikpossupaistia
ja ranskalaisia, salaattia, valkosipulipatonkia
ja jälkkäriksi suklaamoussea, kahvia ja joulutorttuja.
Miihkali auttoi possupaistin kanssa. Hyvää oli.
Se on aina juhlaa, kun kaikki poikaset ovat saman
pöydän äärellä. Silloin on hyvä herkutella.
Ihan kuin olisi ollut jonkinlainen pikkujoulu. =)




Viikolla voi taas sitten syödä hernekeittoa.







.