.
Luin suosikkilistaltani Jura Jukolan
blogista, kuinka hän teki hienon teon
ja vei isoisänsä elokuviin.
Sitä oli mukava lukea.
Liian vähän vietämme aikaa
vanhempien ihmisten kanssa.
Sukupolvien välille syntyy
rankkoja kuiluja...
Pitäisi muistaa,
että ehkä joskus itse
olemme isovanhempia...
Haluammeko, että meidät
unohdetaan? Muistetaan
ehkä syntymäpäivänä ja
jouluna?
Entä ne sadat muut
elämisenpäivät?
.
20.12.2007
Annatko aikaasi vanhemmille?
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti