28.12.2020

Mitä uusi vuosi tuokaan?

 

 


 

 


 

 

 

 







 




 


 

 

 

 

 


Välipäiväajatuksia

 

 

 

 

 

 

 

 


 

Kaikilla ei ollut tänä vuonna perhettä tai sukua ympärillään. 

 

 


 

Kaikilla ei ollut ihan sellaista joulua jollaista odotti. 

Toisilla oli yksinäistä.

Joillakin oli surua ja menetyksiä vielä kaiken lisäksi. 




Yksinolonkin voi kääntää toisinaan voitoksi...

 

Nauti kynttilänvalosta, lumisateesta, jouluelokuvista, joululauluista, tunnelmista ja hyvästä ruuasta...

Ja villasukissa hiippailusta...

 

Tosin nyt joillakuilla alkoivat taas työt.

 

Tätä kummallista vuotta on jäljellä neljä vuorokautta...

 

 


 

 






25.12.2020

Vaikka ei voitu nyt tavata eikä halata...


 

 


 

Kuten joulukuun alussa kerroin, Facebookin runosivustollani oli  runokuvia joulukalenterin muodossa... 

Joistakin kaksoiskappaleista vain toinen valikoitui runosivustolle.

 


 























 


 

 

Muistatko joulupussin? Ruskean paperipussin, jonka opettaja ojensi koulun joulujuhlan jälkeen samalla kun antoi syyslukukauden todistuksen. Kun pussin avasi, siitä tulvahti ihana omenan ja joulupiparin tuoksu! Ah!

 

- Ja se karkki tai kaksi piti syödä heti kotimatkalla pois pussista!

 

 


 

Jotkut eivät päässeet pandemian vuoksi matkustamaan jouluksi etelään tai muihinkaan ilmansuuntiin, mutta kyllä se aikakin vielä koittaa jolloin pääsee reissaamaan. Maailma kyllä odottaa... 

 

 


 Villasukka asiaa

 

Meiltä lähti villasukkia mm S-marketin lasten ja nuorten joulupuu-keräykseen.

Myöhemmin, kun olin jo vienyt lahjat S-markettiin, äkkäsin lukea sääntöjä joissa sanottiin että lahjan piti olla lahjakortti, trendijuttu, tms...

Voi rakkaat lapset, saitte vaan villasukat ja suklaata... =/ 

 

Villasukkia lähti myös Hoivarc Oy kampanjaan, Meilahden sairaalan teho-osaston sairaanhoitajien villasukkakeräykseen, kahdeksan paria. 

 

Meillä odottelee myös kahden poikasen lahjapussukat sitä, että jossain vaiheessa uskaltautuvat noutamaan ne. Kerava on nyt vaikeaa aluetta koronan takia... Pojille ei tänä vuonna ole villasukkia mutta toisen poikasen uudelle tyttöystävälle on jotain omatekemääni virkattuna. Hän sai villasukat jo ensitapaamiskerrallamme...

 

Tyttärelle ja vävylle lähti vaatimaton lahjapaketti jo R-kioskin kautta.

- Siinä oli villasukkiakin... =D 

 




 Joulukalenterini teema oli tietenkin 

#pysyturvassa






 


19.12.2020

Hyvää joulua!





 


 

Tämä merkillinen vuosi on vihdoin saapunut jouluun...





Salaa sisimmässään kukin toivoo jotakin...  




 

Viimeistään aattona meillä ja muissa maissa Joulupäivänä,  kurkistellaan lahjasukkaan onko sinne saapunut mitään...

Mitä sinä muuta toivoisit, jos ei oteta lukuun sitä mitä meistä jokaikinen toivoo tällä hetkellä, eli että pandemia loppuisi.




Minä en panisi pahakseni tällaista pikkuista viliskanttia...



Tai ainakin yhtä tällaista pehmoista hassua tassuttelijaa!

Mutta tiedän ettei niitä tule joulusukkaani... 







 

 


Tärkeintä on olla vaan turvassa kaverin kainalossa...

 


 

 

 



Jos ei kaverin kainaloa ole lähettyvillä, voi tehdä olonsa muuten mukavaksi parhaaksi katsomallaan tavalla.



 

 

 








Toivotan Sinulle tässä ja nyt pandemiasta huolimatta, oikein onnellista ja hyvää  joulua!

Mutta kaikkia jouluntoivotuksiakin tärkeämpää on, että pysyt turvassa!






#staysafe







17.12.2020

Joulu alkaa Tuomaasta kestäen Nuuttiin asti

 
 


Monet kansat ovat vanhoista ajoista viettäneet vuotuista juhlaa talvipäivänseisauksen aikoihin.

Muinaisten germaanisten kansojen talvijuhlan yulen paikka vaihteli kuukalenterin vuoksi joulukuun alusta tammikuun alkuun.  

Kristinuskon leviämisen myötä yule yhdistettiin kristilliseen jouluun ja sen paikka vakiintui.

Yulea juhlitaan vieläkin. Esimerkiksi wiccat sytyttävät kokkoja päivän pitenemisen kunniaksi

 

 
 


 

Suomen kielen sanat joulu ja juhla tulevat talvipäivänseisauksen juhlan muinaisgermaanisesta yule -nimestä 

 

Muinaiset roomalaiset viettivät 17. ja 23. 12. välisenä aikana keskitalven Saturnalia-juhlaa. Talvipäivänseisauksena, roomalaisen kalenterin mukaan 25. joulukuuta, oli Sol Invictuksen eli Voittamattoman auringon päivä.

Kristillistä joulua  päätettiin ryhtyä viettämään 300-luvulla ajalla 25.12. 

 

 

 

 

Amerikkalaisateistit ovat ehdottaneet, että maailman valtiot pitäisivät juhlapäivinä koko maapallolle yhteisiä luonnonkierron tapahtumia: tasauspäiviä ja seisauspäiviä.



 


 

21.12.2020 on jälleen Talvipäivänseisaus, joka on vuoden "lyhin" päivä

 

Päivänvaloa on meillä Suomessa silloin esim Helsingissä vain 5 tuntia 48 minuuttia ja pohjoisessa aurinko ei vielä nouse kaamoksen vuoksi laisinkaan... 

 

23.12.2020 valoisan päivän pituus on Helsingissä jo peräti 5 tuntia 49 minuuttia, eli päivä on kukonaskeleen pidempi kuin tänään... 

 

 



21.12.2020 on myös Tuomaan päivä


Tuomaan päivänä yö on pisimmillään ja päivä lyhimmillään.

 

"Arkinen aherrus hiljeni ja alkoi levon ja rauhan aika. Enää ei tehty teurastuksia, pantu olutta, leivottu tai valettu kynttilöitä.

Tuomaan päivän savupirttejä pestiin vedellä ja hiekalla kirkkaan vaaleiksi, minkä takia päivää onkin kutsuttu Tohu- ja Noki-Tuomaaksi. Seinät ja katto peitettiin tuoksuvista petäjäpäreistä punottuihin kuvioihin. Vuoden pimeimpään aikaan kuuluivat myös lattialle levitetyt oljet ja olkikoristeet, jotka ovat vanhoja kasvun, elämän ja luonnonkierron vertauskuvia.

Oluella on ollut erityinen merkitys joulurauhan alkamisessa. Tuomaan päivän tapoihin kuului maistella jo jouluoluen makua. Ihmiset myös söivät yhtä hyvin kuin kekrinä ja loikoilivat paitasillaan pirtin oljilla.

Tuomaan ja joulun välistä aikaa kutsuttu laajalla alueella Suomessa »pesäpäiviksi». Auringon sanotaan olevan kolme päivää pesässään, josta se nousee jouluaamuna ja vuosi aloittaa hitaasti kulkunsa kohti kevättä. Pesäpäivien aikaan ei saanut kehrätä, hakata metsästä puita tai edes vuolla lastuja. Näistä teoista olisi seurauksena onnettomuutta karjalle vai viljalle.

Tuomaan päivään viettoon liittyvät vanhat suojaavat aurinkosymbolit, joita tunnetaan useita. Joissakin vanhoissa riimusauvoissa päivää kuvaa vanha suojamerkki, »Tuomaanristi», joka valmistettiin päreistä.

 

Tuvan, navetan ja tallin oveen sekä porttiin saatettiin myös maalata tervalla suojeleva rengasristi.

Kaikkien valmisteluiden jälkeen joulun tuova Tuomas voitiin toivottaa tervetulleeksi runolla:

 

Tule meille, Tuomas kulta
tuo joulu tullesansa,
oluttynnyri olallansa,
viinapikeri pivosansa,
juustokakku kailosansa.
Kyl sä meijän portin tunnet:
tervaristi, rautarengas,
musta koira portin alla!"

 

 Lähteet:

Wikipedia

sekä

Anssi Alhonen/Taivaannaula

 

 



 
 

 
 
 
Nyt se joulun aika 
&
 joulun taika 
 virallisesti alkaa! 
 
 

 

 

 


 

 

Nuutinpäivä



"Nuutinpäivä (13.1.) päätti lopullisesti joulun juhlakauden. Viikkojen ajan oli nautittu ruuasta ja juomasta sekä muistettu vierailevia vainajia ja haltijoita.

Pyhä aika päätettiin iloiseen ja meluisaan juhlaan, jonka perästä voitiin kantaa rukit takaisin pirttiin ja aloittaa muutkin arkiset työt.
Päivä siirrettiin kalenterissa nykyiselle paikalleen tammikuun 13. päiväksi 1700-luvun alussa.

 



Nuuttipukki

 

Pukeilla oli päässään pukin tai lampaan nahka, kasvot oli peitetty nahalla tai tuohisella naamarilla taikka noettu mustaksi. Leuassa roikkui pitkä parta. Takkina pukilla saattoi olla nurinpäin käännetty nahka tai olkipalmikoista valmistettu takki. Joillakin oli kädessään seiväs, jonka päässä oli märkä vihta ihmisten huitomista varten.

Nuuttipukit kulkivat talostaan taloon, lauloivat tervehdyssanat ja kyselivät: »Onko hiivoja jälellä?» Talonväen kuului kestitä pukkeja sahdilla ja ruoalla. Jos sahti oli lopussa, pukit veivät oluttynnyreistä tapit ja lauloivat pilkkalauluja.
Pohjois-Suomessa huonoihin taloihin kannettiin myös kantoja sisälle. Jos kestitystä kuitenkin saatiin, pukit kiittivät ja lauloivat. Talonväki vastasi pukeille omalla laulullaan.

 

 Kulkue merkitsi kunkin talon oveen tai peräseinään tiedon siitä, että talo oli maksanut “veronsa”. Jos kestitys oli ollut runsasta, piirrettiin seinään niin monta haarikan kuvaa kuin talossa oli tarjottu. Piirros sai olla koko talven paikallaan todistamassa talon vaurautta ja vieraanvaraisuutta.

Pukkien keräämät ruuat ja juomat saatettiin koota yhteen taloon, joka oli valittu järjestämään joulukauden viimeiset leikit ja tanssit.

 

Kylän väki saapui sinne iltasella yhdessä syömään, juomaan ja näin hyvästelemään joulun ajan. Pidoissa soitettiin, tanssittiin ja meluttiin. Juhlan päätteeksi kannettiin jouluiset oljet ulos talosta."

Anssi Alhonen/Taivaannaula