11.6.2014

Kadonneen jäljillä


.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.


Meillä elettiin viime lauantaina hiukan samanlaisia tunnelmia 
kuin tv-sarjassa Kadonneen jäljillä...







Hymyiltiin, halailtiin ja hiukan kyynelehdittiinkin,
maailman syviä syntyjä pohdittiin,
kun näin lähisukulaisen
jota en ollut koskaan ennen nähnyt,
eikä hänkään minua...

Samalla näin puolisonsa.
Hänenkin mielestään tämä
oli aika uskomaton juttu...




Tämä erikoisen värinen krysanteemi
hauskoinen ruukunsuojapussukoineen
jäi miulle muistoksi siitä päivästä
 ja varsin miellyttävistä ihmisistä.




Tulipa testattua myös Satusen miulle ostamat muffinssivuoat. 
Leivoin niihin gluteenittomia suklaamuffinsseja,
päälle kermavaahtohöttyrä, 
mustikoita ja mansikanviipaleita.



Nuorisostamme osa 
oli auttelemassa terassinteossa
- kiitos heille siitä!!!-
ja tapasivat samalla hekin
piilotettua sukuansa.

Jos maailmankierto olisi mennyt toisin,
he olisivat tunteneet toisensa jo lapsina... 

Miksi niin ei tapahtunut,
ei ollut minun vallassani,
vaan eräiden muiden ihmisten
tietoinen valinta...



_________________


Tervetuloa vaan kahville, 
kaikki muutkin 
tuntemattomaksi jääneet sukulaiset! 
Onhan parempi tavata myöhään, 
kuin ei silloinkaan. =) 





4 kommenttia:

  1. Maailma on niin pieni...aina löytyy tuttavan tuttavia..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai jos ei aina niin joskus... =)

      Poista
  2. Pitäisiköhän mun kommentoida tähän, että jo jonkin aikaa blogiasi on seurannut toinenkin sukulainen, joka ei ole ikinä tavannut sinua tai en ainakaan tiedä, jos olen tavannut:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohos! =) Oi kun jännittävää! =D

      Olipa mukavaa kun kommentoit! =)

      Tiedän kyllä, että on parikin eri sukua, joissa olisi vaikka kuinka sukulaisia.
      Miten maailma onkin vaan sillai järjestänyt, että olen jäänyt vaille sukulaisten tapaamisia...



      Elämä on... Ihmeellistä ainakin. =)

      Poista


♥ Kiitos kommentistasi! ♥