10.12.2013

Rakkauden rauniot



 ¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸


 Lumituiskussa ajellessamme osuimme tällaisen näyn kohdille 
ja meille tuli vastustamattoman hypnoottinen halu 
pysäyttää auto ja mennä tutkimaan 
tätä mahtavaa rauniota
joka veti meitä puoleensa... 





Kotiin tultuamme saatoin leikkiä hetken tutkivaa journalistia,
(se oli mielenkiintoista) 
ja löysinkin linnatalosta tiedonmurusia sieltä täältä:

Talon nimi on Ungrun linna. 

Taru kertoo että
Ewald von Ungern-Sternberg
oli suuresti rakastunut saksalaiseen neitoon
joka suostuisi Ewaldin puoliksoksi vain 
jos hän rakentaisi morsiamelle samanlaisen talon 
Ewald von Ungern-Sternberg

Niinpä rakastunut Ewald palasi kotiseudulleen ja 
aloitti valtaisan linnakartanon rakentamisen 1893. 

Ungrun linnaa rakennettiin vuosia uutterasti  
mutta se ei koskaan tullut täysin valmiiksi, 
sillä morsian kuoli kesken rakennustöiden, vuonna 1896. 

  Ewald menetti samantien kiinnostuksensa taloon 
ja hylkäsi sen. 

Asumattomuuden lisäksi n 120 vuotta, sekä maailmansodat 
ovat kohdelleet kaltoin taloa, samoin kuin myös paikalliset asukkaat. 

Ikuisesti keskeneräiseksi jäänyttä taloa on ronskilla kädellä purettu 
ja sen kiviä on käytetty mm läheisen lentokentän kiitoradan täytteenä. (!!!!?) 



Jäljellä onkin enää suurinpiirtein yksi kolmasosa entisestä linnakartanon koosta 
vaikka nytkin kokonaisuus on jotain aivan hulppeaa. 
Näetkö missä Late seisoo? 
Pelkkä talon kivijalkakin on korkeampi kuin pitkä mieheni. 


♥ 

Aikoinaan talo oli ulkoisesti jo valmis, 
mutta sisätyöt jäivät ikuisesti tekemättä, 
saksalaismorsiamen kuollessa.

Tuo mitä on linnatalosta jäljellä, 
on takaosaa ja tornin jäänteitä.





Kesäisin talon avoimen sisäosan näköjään valloittavat kasvit. 


Sortumavaaran vuoksi emme menneet taloon sisälle.  




 Onkohan tämä se kuuluisa 
Peterin tammi

Talon ympärillä nimittäin kasvaa 
jopa Ewaldin aikaisia alkuperäisiä puita...






Nykyiset talon omistajat 
ovat suunnitelleet 
ryhtyvänsä valtaisaan urakkaan  
eli talon kunnostukseen. 

Raunioita tarkastellessa näkee, 
että niitä on tuettu ja hieman paikkailtukin jo. 

Onnea jättiurakkaan. 

Ewaldin syntymästä 
on 150 vuotta.
Hänen kuolemastaankin on 
jo 104 vuotta. 

Hän eli vielä 13 vuotta rakkaan
morsiamensa poismenon jälkeen, 
sairastuen vakavasti Pietarin matkallaan 1908,
 ja kuoli siellä helmikuussa 1909, 
jolloin hänet tuotiin junalla Haapsaluun 
josta kärryillä tuohon suureen taloonsa, 
jossa hän vasta vainajana
vietti ainoan yönsä koskaan, 
ja josta hänet seuraavana päivänä 
kuljetettiin Hiidenmaalle sukuhautaan.  

Jotenkin tuntuu siltä, 
ettei hän itse olisi halunnut viettää 
tuossa talossa edes sitä yhtä yötä 
ilman häntä, 
jolle talo oli tehty... 




Lunta sateli koko ajan 
taloa kierrellessämme, 
kuin pienet valkeat aaveet olisivat 
haluneet kertoa meille vielä jotakin... 


 ¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸


Minä näen unia tästä rauniosta. 
Unissani se kuitenkin on ehjä, on kesä ja 
komeahiuksinen mies komentelee määräyksiä 
työmiehille ja ilmassa on odottava tunnelma... 

Johtuneeko uneni siitä, 
että otin raunioiden juurelta 
kolmikulmaisen kivimurikan muistokseni? 
Kivi on nyt olohuoneessamme ja kertoilee 
minulle öisin tarinoita...
 


   


Linkkejä: http://www.visitestonia.com/fi/ungrun-linna ,
http://www.manor.ee/?id=944&manor_id=83

13 kommenttia:

sylvi kirjoitti...

Onpa kuin sadussa,
En muista nähneei tuota taloa Haapsalussa käydessa.
Mielenkiintoinen

Anna Amnell kirjoitti...

Jännittävä tarina! Eteläinen naapurimaamme kätkee tällaisia aarteita.

Una kirjoitti...

En uskokaan että sen näkisi vain Haapsalussa piipahtaessaan. Mutta me tapamme mukaan vaelsimme ja reissasimme siellä täällä niin kuin aina matkoillamme. Meidän pitää ajaa aina kauemmas ja vaeltaa edemmäs...

Una kirjoitti...

Niin. Voi minun kävi sääliksi Evald, kun kotiin tultuamme etsin tietoa tästä mahtavasta rauniosta, joka todellakin on vain kolmaosa alkuperäisestä koostaan nykyään. Tarina ei kerro sitä, restauroidaanko vain nyt olemassaoleva vai rakennetaanko koko rakennus takaisin paikoilleen... =)

mm kirjoitti...

"Hän eli vain muutaman
vuoden morsiamensa poismenon jälkeen"
Liikuttava tarina kaiken kaikkiaan.

Arnoya Ari kirjoitti...

Hyvä kuvallinen seikkailu menneeseen aikaan.

Una kirjoitti...

MM =)

Tarkensin hiukan tekstiäni. En arvannut että kukaan edes lukee tätä joten teksti jäi ensin hiukan unissaan kirjoitetuksi. Evald eli n 13 vuotta suuren rakkautensa jälkeen. Talossa hän ei asunut koskaan.

Una kirjoitti...

Kiitos Ari.

Tuo talo kiehtoi kovin. Tuntuu, että koko ex-temporematka oli jotenkin kaikkeudessa suunniteltu niin, että näemme talon... =)

Leila Kastelli kirjoitti...

Voi ihme! Missä oikein oletkaan seikkaillut, Virossa, luulisin. Olet kulkenut kuin jotain satumaailmaa kuvista päätellen.

aimarii kirjoitti...

Huikea tarina.

Una kirjoitti...

Joskus todellisuus on tarua ihmeellisempää. =)

Una kirjoitti...

Rakkaus on suuri voima.

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.