30.9.2009

Lehtikato sulkasato

...

22.9.2009



Näen nämä pari puuta aika usein. Keväällä ihastelin niiden pikkuruisia hiirenkorvaisia lehtiä. Kesällä hurmaannuin vihreydestään. Viime tiistaina huomasin, että nekin ovat jo syksyn valtaamia. Sulkasatoisia ja lehtikatoisia. Taivas ja pilvet olivat taas niin kauniita. Veivät melkein huomion puilta. Mutta vain melkein. Kyllä mie aina puut huomaan...




25.9.2009


Samaa puurivistöä viime perjantailta, hetkeltä, kun taivas oli kokonaan pilvessä. Heti värit katoavat maailmasta, kun ei näy aurinkoa...
No daa, tosikoille se on itsestäänselvyyttä. Ei siis niin mitään uutta.
Minunlaisilleni maailmantarkkailijoille sekin on ihmetyksen aihetta arkeen, sävyerot taivaassa ja maassa.







On kaupungissa toki vielä lehtiä puissa.
Joissakin paikoissa.
Toissa päivänä ja viime perjantaina kuvattuina.
Eikä kaupungissamme aina ole näin autiota. =)
Ihmismäärä riippuu vuorokaudenajasta.
Mie sitäpaitsi yleensä odottelen, että tienoo on
vapaa, että en kuvaa
ehdoin tahdoin ihmisiä nettiin...






© Una Reinman


...

...

29.9.2009

Puutarhat hehkuvat

...

Aronia mitschurinii


Kuin pensaat ja puut olisivat hetken
hiillostavassa tulessa...




©
Una Reinman





PS:
Olen kerran saanut pullollisen kotiviiniä joka oli tehty marja-aroniasta ja omenasta ja se oli ihanan joulun punaista ja hyvää. =)
Suosittelen siis viiniin marja-aroniaa.
On se mehunakin hyvää jos seassa on jokin muukin maku... =)




PS2:
6.10.2009 illalla tämän talon syyssiivoustalkoissa
katkoivat kaikki marja-aroniat ja muutkin pensaat pihasta raivaussahalla...
Piha tuli aution ja kylmän näköiseksi. =(







27.9.2009

Kadonneita?

...





MTV3:lla menee tunteisiin vetoava ohjelma Kadonneen jäljillä.
On hyvä, että maailmassa on olemassa vielä inhimillisiä ohjelmaformaatteja, kaiken kyynisyyden keskellä. Kaikilla meillä on joku, joka on kaivattu, mutta poissa, kadoksissa jossakin. Luulenkin että suurin tunnekuohu tulee niistä omista tunteista: Sitä ei voi olla ajattelematta, mitä jos minäkin vielä hänet joskus tapaisin...



Jotkut ovat kadonneet paikkaan
josta ei voi palata
muutoin kuin kaipaavan unessa


Jotkut olemme kadottaneet tietoisesti

Jotkut tahtomattamme

Jotkut ovat vain unohtuneet maailmalle


Mitä heille sanoisi

jos heidät nyt tapaisi

Varmasti tavatessa itku arvaamatta saapuisi




-Una Reinman-





Kaipaatko sinä jotakuta?
Minä kaipaan...
Esimerkiksi häntä...


Hänkin kaipaa:
Antti Tuisku: Lämpö

...

Toinen lempipuuni

...


Tammi.
Kasvaa hyvin hitaasti.
Seisoo paikoillaan vankasti.
Vaikka maailma muuttuisi.
Mitä
tahansa
ympärillä
tapahtuisi.
Aivan maailman tappiin asti...





-Una Reinman-








Iltapäivällä seurasimme kylässä piipahtaneen tyttären kanssa tuulisella bussipysäkillä seisten, kuinka tien toisella puolella orava teki retkiä pienehköön mutta runsasterhoiseen tammeen. Jonnekin se aina vei saaliinsa piiloon, ressukka huiskahäntä. Minä en tiennyt kumpaa enemmän ihailla. Tomeraa oravaa vai vierellä seisovaa kaunista tytärtä.
-No tietenkin omaa rakasta tytärtä. =)



Alimmassa kuvassa näkyvät vesiurutkin...




...

26.9.2009

Yksi lempipuuni

...






Acer platanoides



Minä rakastan syksyssä
kauniita
värikkäitä
vaahteran kahisevia lehtiä...




© Una Reinman






PS: Eräs FB:n leikkimielinen testitulos:


Ilmankos... <3







...

25.9.2009

Villasukka-aika alkakoon

...

Acer platanoides


Ihan hetki sitten
vielä oli kevät
Edes siihen
en ehtinyt mukaan
Vai ehtikö kukaan

Herään tuulen ulvontaan
Nyt jo lehdet kellastuvat
On kadonneet tutut kukat
Kaivan kätköistään villasukat



© Una Reinman







Villasukkia on onneksi sukkalaatikossani paljon.
Mun rakkaan, Mamani neulomia. =)
Sellaisia ihania, lämpimiä ja herttaisia, kuin tekijänsä.

Tästä päivästä alkakoon virallinen villasukka-aika.





PS: Viime yönä oli jo pientä pakkasta
ja aamulla kasveissa jäähuurua...






...

24.9.2009

Seitsemältä aamulla

...




Aamulla
Tasan seitsemältä
Hetkellä
juuri ennen päivänkoittoa
Kohta
maapallo hieman pyörähtää
Alkaa uusi päivä



© Una Reinman




...



Sanakivet

...



Tässä jokin aika sitten ihailin eräässä blogissa kiviä joissa oli sanoja. Blogin kirjoittaja luki kommenttini rivien välistä täydellisesti, ja kertoi voivansa toimittaa kiviä minullekin. Oi. Ihana ajatus. Ihastuin kiviin jo kuvana hänen sivullaan.

Nyt, tiistaina postiljooni soitti ovikelloa, koska hänellä oli niin suuri kirjelähetys ettei se mahtunut postiluukusta. Ja minä arvasin. Ja postiljoonia kiitin ja avasin paketin. Siinä ne vihdoin olivat. Ihanat sanakivet.


Olen ihan sanaton
ja samalla minulla on sanoja näin paljon.


Asettelen kiviä erilaiseen järjestykseen.
Uudelleen ja uudelleen.
Sanoissa on paljon voimaa.


Sanakiviä oli 14.
Kaksi kertaa
seitsemän tärkeää sanaa.

Believe
Peace
Love
Trust
Live
Laugh
Hugs



Niin paljon ihania sanoja
että annoin puolet eteenpäin lahjaksi.
En minä itse niin paljoa tarvitse.
Muutaman sanan.



Nämä kuuluvat nyt ehdottomasti lempitavaroihini. =)
Olen näistä sanakivistäni hirmuisen onnellinen.
Suorastaan rakastan näitä. =)
Kiitos ihana W. =)


*niijaa kiitokseksi ja lähettää vilkutuksen*




Yhden kiven laitoin olkalaukkuuni
ja aion kuljettaa sitä mukanani.
Onnenkivenäni.



© Una Reinman





PS: Arvaatko mitä siinä kivessä lukee?


Niitä voisi kaikkia kantaa aina mukanaan
ja ottaa esille silloin kun tarvitsee sanoja
joille muuten ei ole lausujaa...





...

23.9.2009

Pussillinen kynttilöitä

...




Pussillinen tuikku-kynttilöitä ostettu tarpehiksi.
Riittävät muutamaksi viikoksi tunnelmaa tuomaan
meidän omaan leikki-mini-mini-puutarhaan,
jonka ihana villiviini tosin ihan pian kadottaa
nuo punaiset herkät lehtensä.
Köynnöksen pudonneita lehtiä näkyy jo terassin
puulaatoilla ja maassa...
Väistämätön syksyn tulo on uskottava.



Sama lyhty tuntia aikaisemmin samana iltana.




© Una Reinman






22.9.2009

Pilviä bongailemassa

...





Näin eilen taivaalla pilven
joka muistutti hohtaen
kuin sulkamaista pehmeää
jättijoutsenen siipeä

Näin siiven enkelistä
ja mä tiesin kyllä
Oikeasti
Se oli mun suojelusenkeli
Aivan minun omani

Niin yksinäisenä
viivähti sinitaivaalla
Kunnes tuuli vei sen
kuin siipisulkia repien

Näin siiven enkelistä
ja mä tiesin kyllä
Oikeasti
Se oli mun suojelusenkeli
Aivan minun omani

Lehahti kerran viimeisen
mulle hyvästiksi vilkuttaen
Se oli kaunis hetkinen
Jota muistan hymyillen

Näin siiven enkelistä
ja mä tiesin kyllä
Oikeasti
Se oli mun suojelusenkeli
Mun oma veljeni




© Una Reinman







Tämäkin on jo vanha runonen.
Tuli vain sellainen tunne...
Teki mieli postata se uudelleen...






Lahden rautatieasemalla
pilviä bongailemassa 20.9.2009.




Arkistosta: 22.9.2007


...

21.9.2009

Samaa tenhoa kuin suklaassa

...

Viola
...Viola

Kirjoitin johonkin blogiin kommentin,
jotta kukkien kauneudesta saa voimia.
Kuin suklaasta,
mutta eri tavalla.






© Una Reinman









Kaksi vuotta sitten ihastuin häneen. =)

20.9.2009

Viattomia valkoisia

...

Chrysanthemum

Löysin pallomaisen valkoisen ruukkukrysanteemin
tavaratalo Hong Kongista kahdella eurolla!
Nyt se kukkii somasti pation pöydällä.


Malva alcea

Maman puutarhassa hohtaa vielä valkoisia malvoja muuten
liila-ja violettipainotteisten syyskukkien keskellä.



Rosa rugosa

Lähikioskin parkkipaikalla sinnittelee
kurttulehtiruusun valkoinen versio.
Kukkaa oli ihailemassa pari minua pienempää ötökkää... =)





© Una Reinman




Vuosi sitten tapasin ihanan Julian... =)

19.9.2009

Värienergiaa

...
Parthenocissus



Ah. Kaikenkirjavat lehdet häikäisevät väriläiskinä auringon lailla ja vetävät suupielet väkisin virneeseen. Ihana hetkinen ennen loka- ja marraskuun valotonta synkkyyttä. Tästä hetkestä pitää muistaa ottaa kaikki irti.
Ruska on ihan ilmaista värienergiaa kaikille kaunosieluille. =)


© Una Reinman





Samanlaisissa ajatuksissa olen ollut vuosi sitten. =)

18.9.2009

Tuikkuostoksille

...





Syyshämärä saa aikaan reaktion, jossa etsitään kynttilälyhdyt esille ja vipuillaan ne ulos sopiviin näkösällä oleviin paikkoihin, joissa lyhdyt luovat somasti valoa. Moni lähteekin tässä vaiheessa tuikkuostoksille, koska ne entiset ovat kadonneet jonnekin. Kuka lie käyttänyt? =)
Tukkivien valojen on aika tehdä tehtäväänsä juuri nyt.



© Una Reinman






18.9.2008

17.9.2009

Pieni pullotettu oppitunti

...

Aruncus dioicus, Töyhtöangervon nuppu
Maman puutarhasta




Voimanrippeitä
löytää
ihan uskomattomista paikoista
Ne pitää vaan osata oikein päin kaivaa
esiin harmaan arjen massasta


© Una Reinman







Tällä viikolla Runotorstain ja Valokuvatorstain haasteena

oli seuraava sitaatti:

”Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja.”


- Richard Ford, Itsenäisyyspäivä-

(suom. Sirkka Alanko), Tammi 1996.




Seesteyttävä väri

...


Kuvassa Iris pseudacorus lehtiä


Vihreys viehättää
jo pelkkinä lehtinä
kaiken kokoisten puiden
Värinä pensaiden
Runkoina kukkien
Varsina perennojen
Heiluntana heinien
Vihreä rauhoittaa silmiä
Kokoaa harhailevia ajatuksia








© Una Reinman






Vuosi sitten metsäköynnöksestä kirjoittamaani...

16.9.2009

Kultapallo

...


Rudbeckia laciniata, Goldball


Tämän päiväsi iloksi
keltainen kultainen kukkapallo.
Hehkukoon niitä monta
sinun sielusi puutarhassa.
Uusi nuppu aina
poistuneen tilalle auetkoon.




© Una Reinman










15.9.2009

Sinisen ruukun uusi koti

...
Hedera helix

Muratti ja sitruunamelissa piristyivät silmissä kun kuukausi sitten pääsivät tänne Hanin takapihalle. Nyt ne kilpaa kukoistavat siellä 2-vuotiaan villiviinin seurana. Sitruunamelissa on tehnyt paljon suurempia lehtiä kuin koskaan sen ollessa luonani. Sain sen vuosi sitten Mamalta ja silloin se tosin oli komea mutta kärsi talvella edellisessä asunnossamme. Muratti kurkottelee täällä pation kattoa. Ovat ihan villiintyneet valosta ja ulkoilmasta. Tuuli tuntuu vahvistavan niiden oksia ja aurinko suurentaa lehtiä.

Upean käyttämättömän näköisen kreikansinisen kukkaruukun bongasin taloyhtiön roskakatoksesta. Roskapussimme jätelaatikkoon laitettuani otin tuon katoksen betonilattialle hylätyn suuren ruukun kainalooni ja kuiskasin löytäneeni sille uuden kodin. Hani ihan pikkuriikkisen hiukan ihmetteli, mitä ihmettä mie oikein taas kannan mukanani.
Hän alkaa kyllä jo tottua siihen että kurkistelen kaikkiin mahdollisiin roskalaatikoihin, josko niissä olisi jotakin käyttökelpoista, jonka joku muu on heittänyt pois roskana. Nykyään Hani jopa pysähtyy itsekin kurkistelemaan roskalavoille, mitä hän ei ennen tehnyt. Olen opettanut hänelle huonoja tapoja. Onneksi tätä ruukkua ei oltu sananmukaisesti heitetty pois. Ihan vaan nätisti roskakatoksen lattialle oli laitettu. Siitä kiitos edelliselle omistajalle.

Oli sinne roskakatokseen tässä yksi päivä ilmestynyt sellainen ylimääräinen vanhahko pitkäharjaksinen luonnonmateriaalista tehty pihaharjakin, jolla olisi mukavan hiljaista patiota lakaista. Ihan toista kuin lakaista sellaisilla oranssisilla muovikammotuksilla, joiden harjaamisääni kaikuu hiljaisessa illassa kylän toiseen laitaan. Ilostuin ja kokeilinkin sillä katoksen edustan asfalttia lakaista mutta siinä samalla harjaksista lähti ilmoille niin kamala lauma koiperhosia että melkein pelästyin ja tuikkasin sen harjan äkkiä takaisin paikoilleen. Ahaa, siksi se harja oli hylätty.
-Ottakoon joku muu sen. =)





© Una Reinman




14.9.2009

Matkalla etelään?

...

Branta canadensis

Hekin ovat jo varmasti jollakin muulla järvellä
Kuukausi sitten olivat vielä tässä ihan lähellä...



Ja saimme heitä ihan vierestä tiirailla.


Hanin mummo nukkui ikiuneen lauantaina...
Hänkin matkusti pois jonnekin...



© Una Reinman







13.9.2009

Rakastuin syyskukkiin

...



Valkoinen Marjakanerva, Pernettya mucronata


Rakastuin kävelylenkilläni erääseen kukkakauppaan
ja sen syyskukkiin. On todettava, että se kauppa on joka
vuodenaikaan aivan ihastuttava. =) Nyt vaan sattui
olemaan vieläpä kamera mukana. Mie kävin
pyytämässä kuvausluvan ja siten sain luvalla ihailla
ja kuvailla tätä uhkeaa värihehkua.



Notkuin kauan kuin nälissäni siinä kaupan nurkilla,
ihaillen ulkoseinustaansa ja ovensuunsa ihanuuksia.
Tallentaen näkemääni muistiini.



Ikuinen maankaipuuniko saa minut ihastumaan
jokaiseen kukkapurkeissa kasvavaan kukkaankin...
Kauniita ne kaikki olivatkin.


Punainen Marjakanerva, Pernettya mucronata


Olen unohtanut ihastuksissani joidenkin nimetkin...




Ne veivät kauneudellaan muistinikin.
Niinhän se ihastuminen
ja rakastumien vaikuttaa.
-Vie järjen ja kaikki sopivat sanatkin.



Olisinpa rahoissani
niin ostaisin nämä kaikki. =)


© Una Reinman





PS: Jos olisin kukkakaupassa töissä, palkkani,
ainakin puolet siitä,
menisi varmaankin kukkiin.
Ihan varmasti.
Tuollainen valkoinen marjakanerva on aivan ihanuus... =)










PS: Vuosi sitten postaamaani.
Silloinkin olen ollut rakastunut... ;)