Viime viikolla, tyttären talvilomalla päätimme
vaihtaa makuuhuoneita. Niin pieneltä kuulostava
asia sai ikään kuin muuttokaaoksen aikaan koko
huushollissa. Tosin maalasimme samalla muutaman
seinänkin, joten enemmänkin kuin meidän huoneiden
tavarat, piti siirrellä olohuoneeseen pois tieltä ja
jaloista. Hanikin sanoi että täällä oli hiukan kaaos.
Nunnukan Harry Potterit ja osa muista kirjoista
odottelemassa uuden huoneen ikkunalla kirjahyllyyn
pääsyä.
Nunnukan koristesaapikkaat samoin, uutta
paikkaa vailla...
Tyttären huoneeseen menossa...
Miun entinen huoneeni, ihan kotvan
kuluttua Nunnukan omistuksessa.
Tässä jo muokkautumassa...
Ja tässä tyttären sininen huone valmiina.
Kaikki ylimääräinen pois karsittuna
Koriste-esineistä tytär päätti laittaa
suurimman osan laatikoihin odottamaan
pääsyä hänen omaan opiskelija-asuntoonsa
ja lasivitriiniinsä.
Vain tarkoin valitut esineet pääsivät
tähän uuteen pikku-huoneeseen ja tytär
sanoi pitävänsä huoneestaan kovasti.
Tiedän, että se on valoisampi ja lämpimämpi
kuin tyttären edellinen, jossa mie nyt istun
tuossa ikkunan edessä oikealla, pöytäni ääressä
kirjoittamassa, omasta puolestani myös
tyytyväisenä. =)
Miun uusi huoneeni,
ovelta kurkattuna. =)
Meillä on astmaattisen askeettista.
Silti joitakin, lähinnä puuvillaisia
tekstiilejä tarvitaan. Väriä ja lämpöä
tuomaan sekä kaikua ja melua estämään.
Tuo tuli jotenkin mieleeni:
Jotain pehmeää
Tyttären hyvä ystävä
kävi meillä yökylässä
Nukkua pitäisi lattialla
kovalla vieraspatjalla.
Tyttö huolissaan kyseli
onko vieraalla kova peti?
Nukkua siinä saattaako?
Unta silmiin tuleeko?
-Tietäisit kuinka kova
on oma petini kotona.
Vastasi ystävä hyvä
silmissänsä pilkettä:
-Olenkin ihmetellyt
miks teillä on pehmyt
sänky aivan kaikilla?
Oottekste jotai porvareita?
Kas, jos kovaa ompi elämä
on ehdottoman tärkeää
ett edes sänky on pehmeä!
-Una Reinman-
-
