Asioista saa leikkaamalla ja rajaamalla ihan
erilaisia. Riippuu tietenkin tapauksesta, kannattaako
rajata ja kertoa vain osa vai kertoako koko story.
Kumpi ompi parempi? Ylä- vai alakuva?
Sopiiko näkyä, että sitruunamelissasta
on käyty nipistämässä oksa pois, kynttilä
on valunut ikkunan vedossa mahdottomasti
ja kulahtanut pöydän reuna on esillä ilman
peittävää pöytäliinaa...?
Vai onko parempi rajata kaikki häiritsevä pois
otsaa turhaan rypistämästä?
-
19 kommenttia:
Minä olen kokenut sinun runosi tällaisina "rajauksina". Pysähdyt, zoomaat ja kirjoitat. Se tuo yksityiskohdat hyvin esiin. Joskus (tai ehkä useinkin) tarvitaan toinen ihminen auttamaan katseen suuntaamisessa.
Itse olen sitä linjaa, että omissa kuvissani "epäolennainen tausta" on yhtä arvokas kuin itse kuvan kohde.
Ihailen kyllä kun toiset ottavat kauniita rajattuja kuvia, mutta omat kuvani ovat juuri kaikessa rosoisuudessaan pieniä tarinoita kukin.
Näistä kahdesta kuvasta pidän enemmän tuosta joka ei ole rajattu=)
Alempi kuva on elävämpi.Rajaus latistaa.
Alakuva on parempi.Yläkuvassa on tietenkin sitruunamelissan kaunis väri, mutta koko kuva on paljon mitäänsanomattomampi kuin alempi kuva.
Kiitos MM =)
Samoin siun teksteissäsi on pieniä hetkisiä.
Tärkeitä ja tarpeellisia.
Mun runoset on hassuja....
Siksi ne ovatkin tuolla piilossa.
Kiits Jarna =)
Sepä se, kun kaikella on tarkoituksensa.
Kiits Anonyymi.
Rajaamaton kertoo enemmän...
Siekin Yaelian =)
Oikeastaan siksi postasin tämän,
koska itse mietiskelin,
kummasta kuvasta itse pidän...
Nyt olete antaneet ääniä alemmalle enkä vieläkään itse tiedä... =)
Ehdottomasti alempi kuva on mielenkiintoisempi. Rajaaminenkin on hauskaa ja kuvaa hyvin yksityiskohtia, mutta vähempi rajaaminen on vain kertakaikkiaan mielenkiintoisempi, silloin kuvaa katsoo pitempään..
Näyttää siltä, että kaikki muutkin pitävät alemmasta, rajaamattomasta enemmän. No entäs sinä, joko olet päättänyt?
Rajaan melkein aina, usein liikaa taivasta ja muuta vähemmän mielenkiintoista, riippuu mitä haluaa näyttää.
Riippuu tilanteesta. Jos haluaisin esitellä pelkästään sitruunamelissaa, ensimmäinen kuva olisi sopiva.
Jos taas haluaisin esitellä sitä miljöötä, jossa sitruunamelissaa tunkee meidän ihailtavaksemme, valitsisin jälkimmäisen.
Ennen kuin aloin lukea kirjoitustasi, miellyin ensimmäiseen kuvaan. Ehkä se kuvastaa omaa tapaani kuvata mahdollisimman läheltä kaikkea kiinnostavaa. Voisinpa mennä vieläkin lähemmäksi kuvauskohdetta ja kuvata vaikkapa vain paria sitruunamelissan lehteä.
Kun ajattelet kuvaa tarinana, voit kertoa sen niin laveasti kuin haluat, tai vain oleellisin osin. Kuuntelijasta, katsojasta, kertojan ajatuksista riippuen. Molempi parempi.
Minusta yläkuva on ehdottomasti taiteellisempi, kauniimpi ja rauhaisampi.
On taito osta rajata, yksinkertaistaa, pelkistää asioita!
Jotenkin koen sen läsnäolona, meditaationa...on vain yksi pieni osanen, josta kasvaa suuri. Se muuttuu näkymättömästä näkyväksi. Mitä syvemmälle pääsee, sitä enemmän ihmettele aidosti.
Alakuva, se kertoo enemmän. Tykkään tarinoista.
Minäkin haluan tulla kertomaan mielipiteeni! Molemmat kuvat ovat kauniita ja omalla tavallaan sopivia riippuen tietty tarkoituksesta.
Yläkuvan tiukka rajaus on sopiva, jos haluaa korostaa kasvia. Alakuvassa taas mukaan välittyy tunnelma, jos siis haluaa korostaa itse tunnelmaa. Alakuvassa on myös kaikki elementit hienosti kuvattu: etualan kasvi on terävä ja taustan kuuluukin olla epätarkka (antaa syvyyttää kuvalle).
Tykkään molemmista, mutta koska olen tunnelmaihminen, niin valitsisin nyt alemman kuvan :)
Rajattu on parempi niinkuin hassut hajatelmasikin. Ite haaveilen makrokuvakalustosta :)
Minen osaa sanoa - kumpikin kuva on hyvä, riippuu siitä mitä haluaa kuvata:) Eka kuva kertoo sitruunamelissasta, toinen ikkunalaudasta.
Alakuva on parempi, koska se kertoo enemmän...
mie ite olen sitä mieltä että kaikki saa näkyä :)
kokonaisuus....tietysti joissain tapauksissa voi kuvaa rajata mutta yleensä tykkään kokokuvan näyttää...
Ei kaikkia tarvitse rajata pois, alimmaisesta kuvasta välittyy eletty elämä.
Sitä voi pienenä mausteena rajata lisäkuvan.
Tässä tapauksessa rajaamaton kuva kertoo enemmän j on parempi.
Sooloilija =)
Hih. =)
Mun piti siis kirjoittaa, että molemmat kuvat ovat epäonnistuneita
mutta älkää välittäkö vaan kertokaa vain mielipiteenne rajauksesta. =))))
Itse kallistun kyllä ylemmän kuvan puolelle...;D
Hannele =)
Sepä se. Se vähän riippuu...
Olet ihan oikeassa.
Celia =)
Niin miekin ekasta pidän...
Pokkarilla ei saa tarkempaa...
Muistin kyllä taas lotota.
Pitäisiköhän tarkistaa numerot?
Saisiko kunnon kameran...? =D
Isopeikko =)
Niin se on...
Yritin muutes kirjoittaa runoa juur tuosta...
Hanne =)
Sul on mun luonto. =)
Joskus ei halua paljastaa liikaa.
Vain rajatun osan.
Ei rajattomuutta.
Nna =)
No se on totta että laajemmasta kuvakulmasta löytää
tarinoita. Jopa useita. =)
Elegia =)
Sun pitää pyrkiä poliitikoksi. =)
Olet niin ihana diplomaatti. =)
Kummatkin kuvani ovat epätarkkoja pokkarin räpsyjä, vaan
rajaushan se aiheena olikin.
Tunnelmia siun iltaasi, Elegiainen. =)
Kiits Teija =)
Kertoo kyllä tosiaan liikaakin. =)
Kukahan hioisi tuon pöydän...? =)
Ikuna enää en halua lakattua keittiönpöytää! =)))
Auringonkukka =)
Olipa välitön, ihana vastaus. =)
Mie taidan olla vähän erakko, niin yleensä jarruttelen näkymiä.
Diplomaattisesti vastattu, Tia. =)
Noinhan se menee... =)
Arleena =)
Haa. =)
Kiitos. =)
Ellen sitten tee juttua sitruunamelissasta? =)
Esim:
Mie olen leikannut tuon syksyllä Mamalta saamani sitruunamelissan moneen kertaan
ja nyt miulla ois kuivttua s.melissaa purkissa vaikka kuinka.
Kasvi on mukavasti tuuheutunut leikkauksista ja jaksaa iloisen vihreänä ilahduttaa
meitä keittiön ikkunalla. =)
Lähetä kommentti